Oulunsalo Myllymetsäntien varrella, aivan Oulun lentoaseman kupeessa asustaa Marja ja Pasi Iljanan perhe. Hailuodosta kotoisin olevan Marjan mukana Oulunsaloon on tullut ripauksia synnyinseudulta: pihan perälle on koottu saaresta tuotu vanha lato ja sisustuksessa on käytetty Marjan lapsuudenkodin elementtejä, kuten ajan patinoimia heinäseipäitä, kaappeja ja höyläpenkki. Marja muutti mantereen puolelle, mutta Hailuoto on hakeutunut hänen luokseen pala palalta.
– Pasi on kotoisin Oulusta eikä hän suostunut Hailuotoon asti lähtemään, joten muutimme Oulunsaloon – puoleenväliin. Se oli vuosi 2002, ja odotin silloin esikoistani. Oulunsalo on lähellä kaikkea ja täällä on kaikki tarvittava, mutta tämä ei kuitenkaan ole kaupunki, Marja miettii muuttopäätöstä.
Oululaiseksi Marja ei halunnut, mutta sellaiseksi hän kuitenkin muuttui kuntaliitoksessa vuonna 2013. Oulunsalon profiloituminen laitakaupungiksi ei ole aina näyttäytynyt asukkaille positiivisessa valossa.
– Tietenkin puheet Niemenrannan tilanteesta, Salonpään koulun sulkemisesta ja lukion loppumisesta huolestuttavat. Julkinen liikenne kulkee täältä tosi huonosti, ja Oulusta Oulunsaloon perittävä maksu on noussut Ouluun liittymisen jälkeen. Se ei ole tasapuolista oulunsalolaisten kannalta, Marja toteaa.
Oulunsaloon asettumisen jälkeen Iljanan perhe on kasvanut kahdeksanhenkiseksi. Perheen kuudesta lapsesta vanhin on 15-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Tiesikö Marja aina haluavansa suurperheen äidiksi?
– Periaatteessa joo. Olemme Pasin kanssa molemmat nelilapsisesta perheestä, joten oli alusta asti selvää, että meillekin tulee useampia lapsia, Marja kertoo.
Ennen esikoisen syntymää oli perheenäidillä jo takataskussaan kolme ammattitutkintoa. Työpaikan hän sai Stockmannilta, mutta töissä hän kerkesi käydä vain parin vuoden verran ennen tavaratalon sulkeutumista.
– Olen ollut 14 vuotta kotiäitinä ja nuorimmaisten keskellä kävin töissä vuoden verran. Viisi ensimmäistä lasta syntyi alle kahden vuoden välein. Olen ollut sidoksissa kotiin, ja minulle on ollut hirveän tärkeää, että olen itse hoitanut lapset enkä vie heitä pienenä päiväkotiin, hän painottaa.
Nyt Marjalla on käynnissä loppusuoralla olevat lähihoitajaopinnot. Hoitoala oli hänen haaveenaan jo nuorena, mutta elämä kuljetteli hetkeksi eri laduille.
– Peruskoulussa olisin jo alalle halunnut. Vanhusala on erityisesti ollut aina lähellä sydäntäni. Haluan vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin, hän pohtii alavalintansa taustaa.
Melekosta menoa. Näillä sanoilla Marja kuvailee hektisimpiä vuosia, kun talossa oli parhaimmillaan neljä alle kouluikäistä lasta.
– Seurakunnan kerhot ja perhekerho olivat tuolloin meidän pelastus, kun lapset eivät olleet päiväkodissa. Arki on meillä kuitenkin aina sujunut ja läheisiltä on saatu apua tarvittaessa.
Kuljetusalalla työskentelevä Pasi on ollut suurimman osan aikaa kiinni työelämässä, mutta väliin on mahtunut myös työttömiä kausia. Vuoden alusta uudessa työpaikassa aloittanut mies tekee nyt pitkiä päiviä, joten kodin hoitaminen jää pääosin Marjan harteille.
– Minulla on tämä arkivastuu aikalailla. Mies kyllä osallistuu ja tekee samoja kotitöitä kuin minäkin, Marja toteaa.
Myös lapset ovat oppineet pienestä pitäen toimeliaksi. Kotitöitä tehdään yhdessä.
– Perjantaina meillä on aina siivouspäivä, ja silloin kaikki lapset siivoavat omat huoneensa. Sen jälkeen meillä alkaa karkkipäivä.
Aamulähdöt ovat kuusilapsisessa perheessä joskus melkoista rytäkkää. Kun vanhemmat lähtevät omiin menoihinsa, joutuvat koululaiset huolehtimaan itse itsensä liikenteeseen. Marja on yrittänyt helpottaa aamuja kannustamalla lapsiaan laittamaan kaikki tavarat ojennukseen jo illalla. Kaikkea äiti ei voi kuitenkaan lastensa puolesta tehdä.
– Joitain asioita on jouduttu opettelemaan kantapään kautta: on unohtunut kirjoja tai läksyjä ja lähdetty kouluun liian vähällä vaatteella. Itsestään huolehtimisen opettelu on ollut osalla vähän haasteellista – varsinkin, kun meillä Silja on ainoa joka lapsista herää herätyskelloon, Marja naurahtaa.
Vaikka lähihoitajaopinnot ovat edenneet Marjan mukaan yllättävänkin sujuvasti, on arjen rytmittäminen vaatinut työharjoittelujen ja kesätöiden aikaan sumplaamisenta. Apua on saatu myös kuopuksen kummitädiltä, joka on välillä ollut apuna päiväkotihakemisissa ja auttanut myös isompia lapsia läksyissä. Läksyt ovatkin arki-illossa isossa osassa. Äiti saattaa saada yhden illan aikana nenänsä eteen neljä–viisi matematiikan kirjaa ja englannin kirjaa. Siihen päälle saattaa vielä pärähtää koululta Wilma-viesti, jossa muistutellaan kertaamaan kertotauluja joka ikinen päivä.
– Välillä on vähän riittämätön olo, Marja tuumaa.
Ruuhkavuosien pyörteitä lisää lasten harrastukset, jotka painottuvat tässä perheessä isolta osin jalkapalloon. Neljä perheen lapsista harrastaa jalkapalloa ja vanhemmat ovat myös osana joukkuetoimintaa. Oman aikansa vie myös MLL:n hallitus, johon Marja liittyi pari vuotta takaperin.
– Itselläni ei ole sen isommin harrastuksia, mutta käyn lenkillä lähes joka päivä. Se on tunnin henkireikä, kun pääsen tuulettamaan päätä yksinäni, Marja miettii.
Arjen hulinan keskellä Marja koittaa viettää kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsensa kanssa. Yhteinen löytyy usein jalkapallon kautta mutta myös vaikkapa kahden kesken tehdyiltä kauppa- tai uintireissuilta. Parisuhdeaikaakin yritetään tässä perheessä järjestää ainakin kerran vuodessa.
– Aika on rajallista, ja aina väliin on miettiminen, mistä sen ottaa, Marja myöntää.
Marja Iljana
Kotoisin Hailuodosta ja asuu nyt Oulunsalossa perheensä kanssa
Ikä: 38
Perhe: Aviomies Pasi (40) ja lapset Hanna (4), Anni (8), Jaakko (täyttää joulkuussa 10), Atte (täyttää joulukuussa 12), Silja (13), Salla (15)
Koulutustausta: kouluttautunut laitoshuoltajaksi, ravitsemustyöntekijäksi ja hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan esimieheksi. Opiskelee tällä hetkellä lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa ja valmistuu maaliskuun lopussa