Sunnuntaina ensimmäisen esitysvuoronsa saava Limingan Via Dolorosa -kärsimysvaellus on hyvä esimerkki toimivasta yhteisöllisestä projektista.
Kun ensimmäinen kärsimysvaellus rakentui lakeudelle neljä vuotta sitten Liminkaan syntyneen hengellisen teatteriyhdistyksen toimesta, moni epäili. Rantalakeuden edellinen päätoimittaja Ilkka Ylitalo kirjoitti tuolloin pääkirjoituksessa, että ”epäilijöitä ja ennakkoluuloja on maailma täynnä”. Hän totesi liminkalaisten omalla projektillaan kaataneen raja-aitoja, ja toivoi hankkeen jatkuvan.
Välivuosina Hengellinen teatteriyhdistys Via Dolorosa Liminka ry on järjestänyt pienimuotoisempia pääsiäisesityksiä. Tänä vuonna palataan vuoden 2012 laajuuteen. Näyttävä esitys puhuttelee varmasti kaikkia sen näkeviä.
Yhteen hiileen puhaltamalla saadaan näyttäviä kokonaisuuksia aikaan. Myös muualla kuin Limingassa. Yhteistyötä, talkoohenkeä ja innostusta tarvitaan entistä enemmän. Parasta on, jos hankkeet tuovat yhteen eri-ikäisiä ihmisiä. Limingan kärsimysvaelluksessa onkin kyse juuri yhteisöllisyydestä, missä sukupolvien välisiä kuiluja ei ole.
Olemme kotimaassamme suurten haasteiden äärellä. Jotta saisimme vientiteollisuuden vauhtiin ja talouden rattaat pyörimään, tarvitsisimme kaikki pienen kannustuspotkun takapuolellemme.
Olisi suotavaa, että emme pelkästään tuijottaisi omaa napaamme, vaan osaisimme katsoa myös laajempaa kuvaa. Olemme valitettavasti eripuran tiellä. Liminkalaisten yhteisöllistä henkeä tarvittaisiin maamme päättäjäportaaseenkin.