Vuoden lu­mi­jo­ki­sik­si Elma Saarela ja Kalevi Anttila

Lumijoki – Minulla on ollut hyvä onni. Työ on ollut aina mieluista ja sitä on riittänyt. Koskaan töihin lähteminen ei ole ollut tympiää, vaikka päivät ovat olleet pitkiä.
Sydänyhdistyksen Aino Kangas ja Marja-Leena Pietilä. Erkki Malo, Helena Ylilauri ja Eeva Metso tulivat markkinatorille tuttuja tapaamaan ja arpoja ostamaan. Anna-Maija Lukkarila valmisti soppaa. Vuoden lumijokiset Kalevi Anttila ja Elma Saarela.
Sydänyhdistyksen Aino Kangas ja Marja-Leena Pietilä.
Sydänyhdistyksen Aino Kangas ja Marja-Leena Pietilä.
Kuva: Heli Rintala

Vuoden lumijokiseksi viime lauantaina valittu Elma Saarela (89) työskenteli vuosikymmeniä kunnan palveluksessa. Aamupäivät hän työskenteli koulun keittiössä ja iltapäivällä siirtyi kirjastonhoitajaksi. Molemmissa pesteissä tulivat lumijokiset lapset ja nuoret tutuiksi.

– Etkös se sinäkin käynyt usein kirjastossa, Saarela kyselee toiselta vuoden lumijokiseksi valitulta, pitkäaikaiselta valtuutetulta ja kaksi kautta valtuuston puheenjohtajan nuijaa heilutelleelta Kalevi Anttilalta.

Anttila tunnusti. Kävihän hän, vaikka matka kotoa kirkolle oli pitkä. Lukuhalu oli niin suuri.

Vuoden lumijokinen julkistettin Lumijoki-päivien markkinoilla, ja kummallakin valituksi tulleella on kosolti valintaa puoltavia meriittejä. Saarela on vaalinut ja kunnostanut huolella omistamansa Kleimon tilan vanhoja rakennuksia, joista iäkkäämmät ovat peräisin isonvihan ajoilta. Lumijoen varressa sijaitsevalla tilalla on esimerkiksi vesimylly. Valintaperusteissa Saarelaa luonnehdittiin kotiseutuihmiseksi.

– Olin valinnastani yllättynyt, kun en minä ole yhdistysihmisiä, Saarela nauraa.

Anttila taas on luottamustehtäviensä lisäksi kunnostautunut urheilun saralla 30 vuoden ajan. Lajina on ollut kuulantyöntö. Anttilan meriittilistalla on 26 piirinmestaruutta, 11 Pohjois-Suomen mestaruutta ja kirsikkana kakun päällä Poliisien EM-kulta vuonna 1966.

– Asuin välillä muualla, mutta veri veti takaisin Lumijoelle. Muutimme tänne vuonna 1989. Politiikkaan lähdin hoitamaan yhteisiä asioita, ja nykyään seuraan niitä aktiivisesti. Aikansa kutakin, Anttila toteaa.

Lumijoki-seuran puheenjohtajan Heli Greusin ja sihteerin Riitta Kurkelan mukaan hallituksen ei tarvinnut valinnoista äänestää, vaan se oli yksimielinen.

– Ehdotuksia tuli viitisen kappaletta, ja myös edellisten vuosien ehdotukset olivat mukana harkinnassa, Kurkela kertoo.

Lumijoki-päiviä eivät säät suosineet. Kirjasto Hiidenkiven lipan alla sadetta pitävän Helena Ylilaurin mieltä tauoton sade ei saa matalaksi. Ei, vaikka hän on pitkästä aikaa Lumijoki-päivillä pelkkänä vierailijana. Aiemmin hänet löydettiin talkoopestejä toimittamasta.

– Kun minä olin seurakunnalla töissä, huolehdin siitä, että pyysin yläkerrasta hyvää ilmaa päivien ajaksi. Nyt eivät ole sitä asiaa hoitaneet, Lumijoen seurakunnan talouspäällikkönä työskennellyt Ylilauri nauraa.

Valitettavasti näyttää siltä, että festivaali on tullut nyt tiensä päähän.

Ylilaurin ja vieressä olevan juttukaverin Eeva Metson toi torille halu tavata muita ihmisiä ja tietenkin kuulla, kenet valitaan Vuoden lumijokiseksi.

– Myyntikojut pitää vielä kiertää, arvat ostaa ja jotain kotiinviemistäkin hankkia. Aion käydä syömässä limppisoppaa nuorisotiloissa, Metso kertoo.

Metson velipoika Erkki Malo asuu muualla, mutta on tullut varta vasten Lumijoki-päiville. Siskon tervehtimisen lisäksi hän aikoo osallistua 50 vuotta sitten ripille päässeiden tapaamiseen.

– Enpä ole pitänyt rippikoulukavereihin yhteyttä. Saapa nähdä, tunnistanko ketään, Malo miettii.

4H-yhdistyksen kojulla Ville Kämäräinen antaa pyöräilynäytöksiä. Vempain vain on totutusta poikkeava: jalat asetetaan kahden pyörän sisään ja vemputellaan liikkeelle. Orbitwheelsin huomioarvo on taattu.

Nuorisotiloissa käy tasainen vilske – eikä tästä voi sadetta syyttää. Useamman vuoden Lumijoki-päivien yhteydessä on tarjottu limppisoppaa, ja niin myös tänä vuonna.

Resepti on kokki Anna-Maija Lukkarilan netistä löytämä ja hieman sovellettu, mutta silti perinteitä kunnioittava:

– Ensin keitetään sianliha, ja siihen lisätään kermasta, kananmunista, vehnäjauhoista, sokerista, suolasta ja rusinoista tehdyt limpit, Lukkarila kertoo.

Muutama vuosi sitten Lukkarila maistatti limppisoppaa vierailla suljetuin silmin: onko sama maku kuin lapsena? Nyt soppaa menee nälkäisiin suihin kattilakaupalla.

– Kiitettävästi on ruokailijoita ollut, lähinnä niitä, jotka ovat syöneet limppisoppaa lapsena.

Väki löysi nelipäiväisen tapahtuman mukavasti ikävästä ilmasta huolimatta. Esimerkiksi Koko kylä liikkuu! -tapahtumaan osallistui kolmisenkymmentä ihmistä. Frisbeegolfin kunnanmestaruusmittelöitä ei raekuurokaan hidastanut: osallistujia oli viitisenkymmentä.

– Lauantain markkinoita varten saimme onneksi haalittua myyjiä varten telttoja, kertoo Lumijoen kunnan vapaa-aikatoimenohjaaja Salla Mertala.

Sateisen sään vuoksi lauantai-illan musiikkitapahtuma Lakeusfest siirrettiin torilta Lumijoen työväentalolle.

Mertala arvelee, että ensi vuoden Lumijoki-päivillä nuorisolle järjestetään Lakeusfestin sijaan disco.

– Lakeusfestissä oli valitettavan vähän osallistujia. Ehkä heitä olisi ollut enemmän, jos tapahtuma olisi voitu järjestää torilla. Valitettavasti näyttää siltä, että festivaali on tullut nyt tiensä päähän.

Mainos
Rantalakeuden pelit

Pelaa Rantalakeuden digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä