Kaiken kaikkiaan iloisena ja tyytyväisenä olen Rantalakeudesta seurannut, että Limingan kunta on saanut hankittua omistukseensa tämän laajan alueen, jonka jo 2000-luvulla Oulun seudun yhteistä yleiskaavaa laadittaessa kunta sai mukaan yleiskaavaan asuntoalueeksi, myöhemmin jopa maakuntakaavaan.
Annoin sille jo tuolloin nimen Kotiranta.
Kävelin koko alueen metsineen ja peltoineen läpi, ja totesin jo tuolloin, että olisipa tässä sijainniltaan hyvä asuinalue. Maita hankittiin sitten vaiheittain kunnalle. On erittäin hyvä, että kaavoitettava alue kokonaisuuudessaan on nyttemmin saatu hankittua kunnan omistukseen. Helpottaa kaavan laatimista. Ja nopeuttaa ennen kaikkea rakentamista.
On tavattoman hyvä, että luonnosvaiheessa teetettiin kaksi erilaista vaihtoehtoa, ja näistä pidettiin kunnon kuulemiset. Ja ennen kaikkea, kuultiin ja myös kuunneltiin, lähialueen asukkaiden mielipiteitä. Hyvä näin!
Lopullinen ehdotushan tehtiin näiden vaihtoehtojen onnistuneena yhdistelmänä, jossa sisääntulotie johdetaan suoraan Tupoksentielle, eikä nykyisen asuntoalueen läpi.
Näistä kahdesta vaihtoehdosta valittiin kunnassa pikkukylämalli, ja näin on hyvä. Tämä jatkaa jo aiemmin Tupoksen Tuomiarossa ja Saunarannassa sekä Kirkonkylällä Kirkkokarissa, Pappilanpellolla, Kaarteenahossa, Ojanperänkankaalla ja Okkosenrannassa noudatettua liminkalaista "kylä kylässä" -periaatetta, että isommalla alueella on toisistaan erillisiä turvallisia pikkukyliä yhtenäisen kaupunkimaisen omakotitalomaton sijaan.
Vielä kun saataisiin radan ali pitkään suunniteltu ajoyhteys Kurkitien ja Liminganportin kautta kasitielle, niin Ouluun päin päästäisiin todella nopeasti moottoritien kautta.Tämä lisäisi kummasti Kotirannan vetovoimaa, kun ei tarvitsisi ajaa kapeaa Tupoksentietä myöten.
Jotta tästä Kotirannan alueesta saataisiin vieläkin maaseutumaisempi ja niin muodoin houkuttelevampi, esitän kohteliaimmin edelleen kehittämiseen muutamia esityksiä, kun tämänkin alueen vanhastaan niin hyvin tunnen.
Ilmakuvalle asemakaavan liitteeksi piirretty havainnekuva osoittaa karusti, miten metsään piirretyt tiet ja tontit tuhoavat lähes puolet tästä tärkeästä virkistykseen parhaiten sopivasta kirkonkylän nyt suurimmasta yhtenäisestä metsästä.
Keskeinen metsäkaistale Kirkonkylältä Temmesjoelle saakka kannattaa säilyttää kokonaisuudessaan Kotirannan keskeiseksi virkistys- ja ulkoilumetsäksi, koska metsäpuisto on valmista luontoa, ja sen hoitaminen on huomattavasti edullisempaa kuin pellolle rakennettavan puiston rakentaminen ja etenkin peltopuiston hoitaminen nurmikonleikkuineen.
Esitänkin että länninmäinen Temmesjoelle suuntautuva kokoojatie Amiraaliperhosentie siirretään kunnan nyt omistaman maan länsirajalle, ja lyhyet kylätiet suunnataan tältä tieltä vinosti itään päin metsää kohti, mutta ei syvälle metsään. Silloin säästyy tärkeä ulkoilumetsäkaista, rantaan johtava kärrytie ja ekoyhteys kirkonkylältä joelle asti katkeamattomana.
Kokoojatien siirto pellon reunaan tuo illlalla kotiin tuleville upean peltomaiseman auringonlaskuineen, ja myöhemmin edesauttaa myös uusien asuinkylien tekoa edullisesti, mikäli kunta vaikkapa joskus saisi vaihdettua tulvan yläpuoleisen pellon osan tulva-alueella oleviin kunnan nyt omistamiin peltoihin. Näitä tilusvaihtojahan aikanani tehtiin paljonkin.
Mielestäni tämän valmiin metsäkaistan säilyttäminen tuulensuojametsänä ja valmiina virkistysalueena on tärkeintä tässä esityksessäni.
Nimeksihän metsälle voi antaa metsän entisen omistajan nimen, kuten Kirkkokarissa Kasurisenmetsä. Tämäkin nimi kannattaa säilyttää kaavassa historiallisista syistä.
Hyvä että Kasurisenmetsä säilyy kaavassa rikkomattomana männikkönä.
Kotirannan metsän itäpuoleiselle pellolle Ritariperhosentien länsipuolella voidaan samalla jatkaa Niittysiipeä, Pikkukultasiiipeä ja Nokisiipeä kohti metsää, kuitenkin jättäen metsän viereen loivarantainen kuivatusuoma tasauslampineen ja kosteikkoineen, sekä aivan metsän reunaan pellon puolelle kirkonkylältä joelle johtava hiihtolatu, jolle on jo Kirkkokarissa aikoinaan piirretty lähtö. Lumi kertyy parhaiten pellon puolelle metsän itäpuolelle, jossa se säilyy pitkälle kevääseen. Tämä pellon reuna on siis parempi paikka ladulle kuin metsä, olen keväisin lumensyvyyksiä mitaten havainnut. Ritariperhosentietä voisi vielä jatkaa joelle päin parin kylän verran, matala tulvavesi ei silloin mennyt edes saappaanvarresta sisään, pelto on niin loiva.
Tässä mäntymetsien säästämisessä on myös tärkeää, että loivan harjanteen länsipään männikköön nyt piirretyt pikkukylät Leppäkerttu ja Sudenkorento siirretään näiden eteläpuoliselle metsätalousalueelle, joka on lähinnä pusikkoa. Kulku näille pikkukylille tulisi tehdä Hirvelänrannan tien kautta, tätä vartenhan tien kanavan varteen sijoitin.Tällöin virkistyksen kannalta arvokkain Kotilan männikkö säilyy nimenomaan luontokokemuksena.
Näillä ehdotuksillani suunnittelualueen parhaat metsät , "Luojan Temppelit", säilytettäisiin valmiina yhtenäisinä virkistysmetsinä, kuten esimerkiksi Ojanperänkankaalla tehtiin.
Kaupungissa on tapana, että talot asetellaan kaavoissa suoriin riveihin.
Näin näyttäisi olevan tässä kaavaehdotuksessa.
Limingassa teimme aikanani juuri toisin. Talot porrastettiin 1995-2015 Liminkaan suunnittelemissani kaavoissa siten, että edes talon päätyikkunasta ei katsota naapurin seinään eikä ikkunasta sisään, edes ullakkohuoneista.
Tämä oli "sisältä ulos" periaate, jolla luotiin väljyyttä ikkunasta ulos katsottaessa, Nähdään kauemmas kuin naapuritalon seinään.
Tämän vuoksi ehdotan, että nämä uudetkin pikkukylät suunnitellaan Limingassa hyväksi koetulla talojen porrastusmenetelmällä, siis kääntämällä kylätiet vinoon suhteessa kokoojateihin. Talot ja tonttien välirajat pysyisivät nykyisen suuntaisina, jolloin talojen suunnat suhteessa ilmansuuntiin ovat parhaat mahdolliset, siis terassit etelälounaaseen. Vinouden asteeksi riittää, että talot porrastuvat noin 8 metriä, siis talon runkosyvyyden verran.Tontin vinokaidemuoto ei haittaa tontin käyttöä mitenkään, hyvä jos tätä maastossa edes huomaa.
Kyläteiden päihin tarvitaan nyt piirrettyä isommat kunnolliset kääntöympyrät, joiden keskelle nuotiopaikka ja asukkaiden itsensä tekemä lähileikkipaikka pikkuisimmille.
Nämä silmukat ovat turvallisia, koska niissä ajonopeus on alle 15 km/t. Paluupuolelle lapset voivat piirtää asfalttiin peliruutujaan, ja silmukka on turvallinen paikka harjoitella polkupyörällä ajamista. Tämä silmukan sisäpuoli toimii talvella myös lumen kasauspaikkana kyläkunnittain.
Asemakaavassa oli merkittynä nykyiset pellot avoimena säilytettäviksi, hyvä näin. Mutta miten tämä onnistuu parhaiten? Jos pelto jää viljelemättä, se pajuttuu muutamassa vuodessa. Näin havaittiin Ojanperänkankaalla. Muutos oli ällistyttävän nopea. Onneksi siellä nämä peltopalat kaavoitettiin omakotitontteja täyteen, joten maisemahaitta poistui rakentamisen myötä.
Kunnan kannalta edullisinta on vuokrata nämä avoimina pidettävät pellot viljelijöille, tai käyttää tulva-alueen pellot vaihtomaiksi.
Jotta tämä onnistuu, pelloille piirretyt pyörätiet ja ulkoilureitit kannattaa piirtää metsäkaistaleen kautta rantaan ja pitkin rannan suojakaistaa. Joen varressa ja metsässä kävely on mukavampaa kuin tuulisella pellolla.
Sisääntulotie Kotirannantie on onnistuneesti linjattu kaarteilevaksi, ja alkupäässä sijoitettu pellon sarkojen mukaisesti, hyvä näin.
Asuinkyliin johtavat kokoojatiet taas ovat yli 300 metriä pitkiä suoria. Nämä muodostavat todella vaaralliset kiihdytyssuorat, etenkin jos näiden varsille ei tule erillisiä pyöräteitä. Näillä autoteillä pyöräilevät myös lapset kouluun. Ei hyvä.
Autoilijalla ja ennen kaikkea moottoripyöräilijällä ja mopoilijalla on sellainen kumma taipumus, että kun näkee tietä pitkin kauas eteenpäin, niin sinne tulee "kiire", vaikka oikeasti ei olisikaan. Jos näkee vain lyhyen matkaa eteenpäin, ei sinne ole kiirettä. Näin olen havainnut, kun itse asun 300 metrin pituisen suoran kadun varrella. 40 km nopeusrajoitus ei pidättele ketään.
Ehdotan, että näihin viivasuoriin kokoojateihin tehdään selkeitä sivusuuntaisia polveiluja ja että nämä tiet liikenneturvallisuuden lisäämiseksi varustetaan erillisillä pyöräteillä, jotka jatketaan kirkonkylän nykyiseen tiheään pyörätieverkostoon. Ja suojateiden kohdalle Liminka-mallin mukainen pehmeämuotoinen korotettu suojatie, joka johtaa pyörätien vastakkaisella puolella oleviin pikkukyliin.
Vaikka minulla ulkokuntalaisena ei ole enää tietenkään mitään sanomista Limingan kaavoihin, kuitenkin mielenkiinnolla tiiviisti seuraan Limingan kunnan voimakasta ja myönteistä eteenpäin menoa.
Kalevan 25.2. 2020 mukaan Liminka on koko Pohjois-Pohjanmaan kolmanneksi elinvoimaisin kunta. Tämä on tietoisen ja tavoitteellisen pitkän kehityksen tulos. Kotiranta tuo tähän vahvan lisän turvaamalla kirkonkylän omakotitonttitarjontaa hyvältä paikalta. Eteenpäin vaan!
Toivon, että näistä pitkän kokemukseni tuomista havainnoista ja näkökulmista on Limingalle hyötyä tässä ja myöhemmissä asemakaavoissakin.
Toivon kohteliaimmin, että Limingan kunta kehittää Kotirannan asemakaavaehdotusta näiden esitysteni mukaiseen suuntaan.
Kirkkokarin kaavan laatimisen aikoihin kartoitin Limingan valtuuston puheenjohtajan hälyyttämänä myös ison kevättulvan kartalle keväällä 24.4. 1995.
Jääpadon tukkima Temmesjoki levittäytyi isona järvenä laajalti Kirkonkylän puoleisille pelloille rautatien molemmin puolin ja virtasi vuolaana kuohuen Kotirannan halkaisevan metsäkaistan pohjoisosan läpi.
Tulva-aluerajaus kaavakartalla vastaa melkoisen tarkasti tuolloisia havaintojani ja kartalle piirtämääni tulva-aluetta. Tuo tulva oli ilmeisesti siihenastinen ennätystulva, kun joen pohjoisrannalla olevaa penkkatietä jouduttiin korottamaan, että joen ja tien pohjoispuolen talot säästyivät tulvavahingoilta.
Tuolloin 24.4.1995 aamulla tulva kävi huippukorkeudessaan Temmesjoen sillan mittauspisteessä tasolla + 2,95.
Kello 16, kun jääpato oli edennyt silloisen jätevedenpuhdistamon altaiden kohdille, mitattiin tuolloisen ympäristökeskuksen toimesta tulvan korkeudeksi +2,87, ja illalla klo 20.30, kun jääpato oli voimalinjan alapuolella, tulvan korkeus oli + 2,73 sillan mittauspisteessä.
Korkeudet ovat silloisessa korkeusjärjestelmässä N60.
Penkkatietä on korotettu kevättulvan aikaan myöhemminkin.
Asemakaavan mukaiset alimmat korkeustasot ovat vähintään metrin näistä havaituista ja tuolloin mitatuista maksimitulvista ylöpäin, joten rakentaminen on nähdäkseni turvallista. Varmuusvarana itsekin Limingan rakennustarkastajana käytin jokivarressa yhtä metriä ylitse koskaan havaitun tulvakorkeuden.
Ystävällisin ja rakentavin terveisin
Pentti Kela
Limingan entinen kunnanarkkitehti 2000-2015