Kempele Kempeleen seurakunnassa vietettiin viime viikolla vuosittaiseksi perinteeksi muodostunutta kotikirkkoviikkoa. Tapahtumaan osallistui tänä vuonna 41 eri ryhmää ja piirun verran alle 900 oppilasta. Kempeleen esikoululaisille sekä kolmas- ja kuudesluokkalaisille suunnattu kirkkokierros järjestettiin aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan Kirkonmäellä, jossa tutusteltiin rakennuksiin ja hautausmaahan.
– Tänä vuonna kierrosta on muokattu vanhan kirkon remontin takia ja yhtenä teemana onkin vanhan kirkon remonttiin liittyen vanhat työkalut, remontin vaiheet ja vanhan ajan kirkonmenot, kertoo tapahtuman pääorganisaattorina toiminut Kempeleen seurakunnan varhaiskasvatuksen lähiesimies Saija Kivelä.
Jokainen ikäryhmä tutustui alueeseen hiukan eri kantilta: isommat saivat tietoa symboliikasta ja pienemmille suunnattu anti pysyi konkreettisemmalla tasolla.
Lähetystyön ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Minna Sorvalan mukaan tiivistahtinen kotikirkkoviikko on odotettu niin koulujen kuin seurakunnankin puolella. Tapahtuma ponnistellaan kasaan seurakunnan eri työntekijöiden voimin.
Sorvalan mukaan viikko antaa hyviä eväitä varsinkin niille lapsille, joille kirkollinen elämä on jäänyt vieraammaksi. Tarkoituksena on jättää lapsille seurakunnasta ja sen työntekijöistä positiivinen kuva.
– Kirkossa käyminen on ohentunut monessa perheessä. Toisaalta osasta näkee, että on käyty ennenkin jumalanpalveluksissa ja tutustuttu esimerkiksi kolehtihaaviin. Kierroksella pääsee monipuolisesti tutustumaan Kirkonmäkeen eri aistien kautta: pääsee koskemaan, kuulostelemaan ja tunnustelemaan. Ja myös kurkistamaan sellaisiin paikkoihin, joihin ei normaalisti pääse käymään. Toivotaan, että tämä madaltaisi kirkossa käymisen kynnystä.
Kirkkoympäristö herättää Sorvalan mukaan lapsissa monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä.
– Sitä saa aina hämmästellä, kuinka fiksuja lapset ovat, hän hymähtää.
Torstaina oli Kirkonkylän yhtenäiskoulun 3C-luokan vuoro suunnata tunnin mittaiselle kierrokselle. Matka aloitettiin huoltorakennuksen kerhotilasta, jossa pappi Paulus Pikkarainen ja lastenohjaajat Enni Ravander ja Hannele Haataja esittelivät remontin alla olevaa vanhaa kirkkoa kuvien ja videon kera. Remontin vuoksi kirkkoon päästiin tutustumaan nyt ainoastaan virtuaalisesti.
– Kirkossa on iso remontti, joka kestää viisi vuotta ja maksaa monta miljoonaa, Pikkarainen alusti.
Puheeksi nostettiin satoja vuosia vanhat hirret, jotka olivat päässeet osittain huonoon kuntoon. Mikähän hirsiin oli iskenyt, Pikkarainen arvuutteli.
– Ne ovat olleet siellä liian kauan. Tai ehkä vesisade? yleisöstä tuumattiin.
Selvisi, että syy oli pienenpieni hirsijumi, joka oli syödä jykertänyt onkaloita hirren sisuksiin. Hirsien lisäksi remontti ulottui myös sisätilojen puolelle. Ravander kyseli lapsilta ideoita uuden kirkon sisustukseen.
– Penkeiksi voisi laittaa sohvat. Pinkit sohvat, kuului ehdotus.
– Ja lampuiksi kattokruunut! Ja voisi olla telkkarit, joista tulisi jäkistä! Ja lattiat timantista! lapset innostuivat.
– Katto voisi olla tummanvihreä ja seinillä maalauksia Jeesuksen elämästä, pohtivat pojat takarivissä.
Kerhohuoneesta siirryttiin jäähyväissaliin, jossa seurakuntamestari Anni Rantasuomela kertoi vainajan maanpäällisen matkan viimeisistä vaiheista. Lapset oppivat tuntemaan ruumisvaunut sekä kantoliinat, joiden päälle arkku asetetaan ennen hautapaikalle siirtymistä. Tutuksi tuli myös siunaushiekka, jota ripotellaan arkun päälle ristin muotoon. Jäähyväissalista jatkettiin muualle haudattujen muistomerkille, jossa Eetu ja Aatos pääsivät laskemaan kynttilän.
Kirkkosalissa tutustuttiin urkuihin kanttori Marjo Irjalan johdolla. Lapset ihailivat komeaa soitinta ja joku rohkaistui utelemaan, voisiko tuollaisen ehkä hankkia kotiin. Irjala kertoi urkujen maksavan niin paljon, että sillä rahalla saisi ostettua monta omakotitaloa. Sitten hän napsautti urut käyntiin ja ilma humahti pillistöön.
– Pilleissä on eri äänensävyjä, joista voi valita. Uruilla voi matkia esimerkiksi trumpettia tai huilua, Irjala kertoi.
Urkusoitannan jälkeen lapset suuntasivat kerhotilaan pureskelemaan kierroksen antia. Nuoriso-ohjaaja Pia Rättyä muistutti, että kirkko on paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita.
– Kotikirkkoon voi tulla joka sunnuntai. Silloin kirkon ovi ihan kaikille seurakuntalaisille.