Sulle-mulle -poliitiikka on universaali ilmiö. Esimakua vallanjaosta ja kaverin suosimisesta saamme jo hiekkalaatikolla. Koulussa ja työelämässä oppimme vaikuttamisen raadollisuudesta syventyvät, halusimme tai emme.
Viime viikkoina Belgian Valloniassa on kohistu niin sanotusta Publifin-skandaalista. Paljastui nimittäin, että kuntienvälisessä osakeyhtiössä oli harrastettu vuosia kokouksia, joita ei ollut olemassakaan.
Näistä haamukokouksista paikalliset vaikuttajat laskuttivat jopa 500 euroa minuutilta. Ihan laillisesti. Vyyhtiä purettaessa taustalta paljastui vanha kunnon ’hyvä veli - kerho’. Pormestareita, toimitusjohtajia ja henkilöstöpäälliköitä sulassa sovussa.
Ja kappas, etuja oli tehtailtu luovasti myös vaikuttajaringin vaimoille.
Suomi on tunnetusti yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Mutta kyllä meilläkin osataan. Vallanhimo on osa ihmisyyttä, siinä missä muutkin vähemmän mairittelevat piirteet.
Ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Ei tarvitse olla kristitty, jotta tunnistaisi itsensä syntilistalta.
Kaikki me sorrumme ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ylensyöntiin ja himoon – sekä takuulla myös ahneuteen.
Ahneus kukoistaa nykyisessä yhteiskunnassa: haluamme aina vain lisää tavaroita, rahaa ja ihailua. Vielä vähän tykkäyksiä jakamallemme kuvalle somessa. Katsoa vielä yhden Netflix-sarjan, vaikka uni painaa jo silmää. Pyrkiä vielä vähän ylöspäin. Vielä vähän jotain.
Usein huomaamme, että elämästämme ei tulekaan helpompaa raha-tai tavaramäärän kasvaessa. Sisäinen tyhjyys kalvaa, elämä tuntuu tarkoituksettomalta. Vastareaktioitakin on nähtävissä: esimerkkinä ’downshiftaus’, eli pyrkimys parantaa elämänlaatua kohtuullistamalla työntekoa ja kulutusta. Tai nyt niin trendikäs ’konmaritus’, jossa japanilaisen Marie Kondon siivousnikseillä hankkiudutaan eroon tavararöykkiöistä kotona.
Ehkä emme kuitenkaan tarvitse elämäntaito-oppaita tai niksejä siihen, että itse kukin pysähtyisimme miettimään, voisimmeko elää vaatimattomampaa elämää.
Kiitollisuus siitä hyvästä, mitä omassa elämässä jo on, voi olla hyvää vastalääkettä ahnehtimiseen.
Näitä ohjeita en menisi kuitenkaan tarjoamaan isommissa skandaaleissa ryvettyneille pampuille.
Omatuntoon vetoaminen taitaisi kuulostaa kovin vanhanaikaiselta.
Heille toivoisin kurinpalautusta ja perusteellisen pitkää jälki-istuntoa tavallisten ihmisten töissä.