Ruomaa eli rahjetta käytetään hevosen valjaissa kiinnittämään aisat länkeihin. Ruoman muodostaa nahkasilmukka, joka kietaistaan ensin luokin ympäri ja sitten aisojen ympäri. Jos eivät rahkeet riitä, ovat rahjesilmukat liian lyhyet. Tältä välttyy käyttämällä rahkeina silmukan sijasta kahta erillistä rahjeremmiä, jotka pitää osata sitoa yhteen erikoissolmulla. Luokin tehtävänä on estää aisoja hankaamasta hevosen kylkiä sekä kannattaa osa hevosen niskaan kohdistuvasta painosta.
Lumijokisilla sanotaan olleen vitsaruomat eli vitsaksista punotut rahkeet. Lumijokisten vitsaruomat kitkuttivat: ”Auta Jens (Jeesus) mäen päälle, köyhyys on kotona.”
Vitsassidettä käytettiin Hailuodossa varkaan kiinni saamiseen. Tietäjät sitoivat vitsavaulan (paula=naru) kannon nokan ympäri saadakseen varkaan palauttamaan saaliinsa. Kuvaannollisesti tämä tarkoittanee sitä, että vitsavaula sidottiin ikäänkuin varkaan otsan ja pään ympäri. Varas ei palauttanut saalistaan. Silloin tietäjät kiristivät vitsavaulaa lyömällä kiiloja kannon ja vaulan väliin. Jopahan joutui varas palauttamaan saaliinsa.
Mänttirahje on mänttinahasta tehty ruoma. Mänttinahka kypsytettiin alunalla, joten sen väri oli kellertävä.
Nahka rasvattiin läpeensä lähinnä talilla ja siitä saatiin erityisen sitkeää. Nahka oli myös paksua ja sen uskottiin olevan lujinta mahdollista nahkaa. Jos joku esine tai asia oli erittäin luja, sanottiin että se on sitkeää kuin mänttirahje.
Tyhmää ihmistä kutsutaan mäntiksi. Tällaisen ihmisen kallo on niin paksu, sitkeä ja luja, ettei siihen mikään ulkopuolinen ajatus tai asia uppoa.