– Ihan käsittämätön teko, löytäjä pahoittelee.
– Joskus olen törmännyt metsästäjän toimesta tuhottuun kanahaukan pesään. Jotkut metsästäjät tekevät tällaista siinä pelossa, että petolinnut karsivat riistakanalintukantaa. En kuitenkaan ymmärrä, mikä motiivi on ollut tuhota viirupöllön pesä. Sehän käyttää ravintonaan pääasiassa pieniä jyrsijöitä.
Tuhotun viirupöllön pöntön juurelle jätetyt haulikon patruunoiden hylsyt kertovat, että tälläkin kertaa asialla on todennäköisesti ollut metsästäjä.
– Käytetyt panokset ovat olleet itseladattuja. Kyseisiä latausvehkeitä on vain harvalla aktiivimetsästäjällä.
Temmeksen Koskelankylän viirupöllötapauksesta on tehty poliisille rikosilmoitus, sillä viirupöllö, kuten muutkin Suomessa elävät pöllölajit, ovat Suomessa rauhoitettuja. Rauhoitetun eläimen tahallinen tappaminen, vahingoittaminen, pyydystäminen ja häiritseminen etenkin pesintäaikaan on luonnonsuojelulailla kiellettyä.
Ympäristöministeriö on vahvistanut rauhoitetuille lajeille ohjeelliset euromääräiset arvot. Ne auttavat tuomioistuimia rauhoitusmääräysten rikkomusten käsittelyssä ja korvausten määrittämisessä.
Kiinni jäädessään tappaja saa maksettavakseen suuren laskun, sillä yhden viirupöllön arvo on 757 euroa ja viirupöllön pesässä saattaa olla kuusikin poikasta.
Viirupöllö (Strix uralensis)
Väritykseltään vaalean kellanharmaa ja viirukuvioinen.
Pituus 50–60 cm, siipien kärkiväli 100–125 cm, paino 630 g – 1 kg.
Pesii suurikokoisessa pöntössä, katkenneessa puurungossa tai petolintujen pesissä.
Munii maalis–huhtikuussa 2–6 munaa. Naaras hautoo, haudonta-aika 27–28 vuorokautta.
Pesäpoikasaika noin kuukausi, poikaset lentokykyisiä 5–6-viikkoisina.
Ulkonäöltään petollisen lempeä, mutta saattaa olla aggressiivinen poikasia puolustaessaan.
Esiintyy pesimälintuna havu- ja sekametsissä lähes koko maassa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 2 500–4 000 paria.
Käyttää ravinnokseen enimmäkseen pikkunisäkkäitä.
Uhanalaisuusluokitukseltaan elinvoimainen, rauhoitettu.
