Partio elää ja muuttuu ajassa, mutta jotkin asiat pysyvät. Tämä havainnollistettiin yleisöä naurattavalla tavalla Limingan Niittykärppien 50-vuotisjuhlassa sunnuntaina.
Eri ikäryhmät sudenpennuista vaeltajiin olivat valmistelleet partiolippukunnan kuluneita vuosikymmeniä havainnollistavia kuvaelmia. Sudenpentujen viimeisintä vuosikymmentä ja tulevaisuuttakin lähestyttiin leirikirjeen kautta.
Kun nykyään varusteluettelossa muistutetaan, että vaihtosukat on oltava joka päivälle ja puukko pidetään repussa, niin nämä ohjeet ovat päteviä myös tulevaisuudessa. Mutta ehkä tulevaisuuden partiolaisia muistutetaan leirikirjeessä myös siitä, että varusteita voi tulostaa 3D-printterillä, mukaan pitää ottaa myös varakantasolut ja luonnossa liikutaan omin jaloin. Ja varusteet pakataan tietenkin dronireppuun!
Aapin areenalla vietetty juhla oli partiohengellä täytetty. Oli puheita, partiohuutoja, laulua ja leikkejä. Ansioituneita partiolaisia muistettiin merkein, standaarein ja Mannerheim-soljin.
Tilaisuudessa julkistettiin myös Sami Rönkön kokoama lippukunnan 50-vuotishistoriikki, jonka 272:lle sivulle mahtuu Rönkön lisäksi 27 eri kirjoittajan tekstiä. Kuviakin on yli 400.
– Kirja jakaantuu neljään päälukuun, joissa ensimmäisessä kerrotaan ajasta Limingan Niittypoikien perustamisesta aina 1980-luvulle saakka. Toinen luku kertoo ajasta, jolloin Make (Markku Korhonen) tuli lippukunnanjohtajaksi, lippukunta alkoi kasvaa ja siirtyi seurakunnan siipien suojaan. Kolmannessa luvussa kerrotaan vuodesta 1988 lähtien, millaisia Ruohtu- ja Pökkelö-leirejä järjestettiin ja miten perinteet syntyivät. Viimeinen luku alkaa vuodesta 2008 ja kertoo partiokämpän ja partio-ohjelman synnystä, Rönkkö kertoo.
Lippukunnan katsotaan syntyneen vuonna 1968, jolloin perustettiin Limingan Niittypojat. Pari vuotta myöhemmin perustettiin Limingan Niittysiskot. Limingan Niittykärpät syntyi, kun lippukunnat yhdistettiin erityisluvalla vuonna 1974. Syntyi Suomen ensimmäinen yhteislippukunta.
Hyvä kiva bra,
antaa tulla lisää vaan!
Limingan Niittykärpät on nykyään Suomen suurin partiolippukunta. Juhlapuheen pitänyt Hopeasusi numero 136, Veikko Veke Pehkonen kutsui sitä Limingan ihmeeksi.
– Teillä on oma eräpartio-ohjelma ja oma ansiomerkkijärjestelmä virallisten lisäksi. Teillä on vahvaa retki-, leiri- ja vaellustoimintaa. Teillä on upea, oma partiokämppä ja -kolo. Moni muu lippukunta on teille kateellinen, Pehkonen suitsuttaa.
– Partioliikkeen perustaja, lordi Robert Baden-Powell on sanonut, että yksi kunnon leiri kesällä vastaa koko talven toimintaa. LNK pistää paremmaksi: teillä on koko vuoden ajan leirejä ja tapahtumia.
Erityisesti Pehkonen nosti esiin lippukunnan pitkät vaellukset, joiden kautta Suomen kartalle piirtyy siunaava ankkuriristi.
– Tämä on vaikuttava viesti muille partiolippukunnille.
Pehkosen mukaan muualla on pantu merkille myös tiivis ja hedelmällinen yhteys seurakunnan kanssa.
– On voimallista seurata, miten mallikkaasti se toimii.
Suorat rivit, suora ryhti,
askeleissa pysyy tahti.
Emme lakkaa huutamasta,
Niittykärpät Limingasta!
Juhlajumalanpalveluksen pitänyt kappalainen Markku Tölli muisteli saarnassaan 25 vuotta sitten pidettyä Pökkelö-leiriä Kuusamon Äystönrannalla. Omatoimiset partiolaiset olivat laskeneet tiheäsilmäiset muikkuverkot hieman väärään paikkaan, ja verkot olivat Töllin pelastusyrityksistä huolimatta täynnä piikkieväisiä ahvenenpoikasia.
– Pökkelö-leirille tuli uusi, piiitkä ohjelmanumero: ahventen päästeleminen verkoista. Jos nuo verkot tuotaisiin puhdistettaviksi tähän juhlaan ja jokainen irrottaisi yhden ahvenen, ne eivät kovin nopeasti puhdistuisi. Mutta jos ahvenia olisi päästelemässä kaikki Limingan Niittykärppien toiminnassa 50 vuoden aikana mukana olleet partiolaiset ja heidän perheensä, verkot olisivat nopeasti puhtaat, Tölli vertasi.
Päätössanat lausunut partiolippukunnan pitkäaikainen johtaja Markku Korhonen muistelee perheensä tuloa Liminkaan. Ensimmäisessä partiokoloillassa hänen edessään seisoi kahdeksan partiopoikaa rivissä. Varsinkin alkuvuosina toiminta kasvoi nopeasti, suorastaan räjähti käsiin.
– Kun partiolaisemme ovat menneet naimisiin, he ovat tuoneet myös aviopuolisonsa mukaan lippukuntaan. Monien partiolaisten elämää olemme Liisan kanssa suurella tunteella seuranneet, Korhonen sanoo.
Liisa-vaimoaan hän kiittelee vuolaasti tuesta.
– Yksin en olisi jaksanut.
– Kirkkoherra Ilkka Tornberg on antanut meidän tehdä kaikenlaista. Ja kun on ollut vaikeaa, hän on tullut rinnalle ja tukenut.
Korhonen antaa lippukunnalle ohjeeksi arkkiatri Arvo Ylpön suusta kuulemansa ohjeen: Kun täytät 50, älä jää sohvalle vaan jatka samaan tahtiin.
– Niittykärpät, olkaa valmiina, Korhonen huudatti.
– Aina valmiina, LNK:n sudarit, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat vastasivat yhdestä suusta.
Ker, ker, kertakaikkiaan
Viimesenpäälle timangi
L N K!