Olen seurannut mielenkiinnolla Suomen alkoholipoliittisia keskusteluja. Tunteet käyvät kuumina, puolesta ja vastaan. Uhkarohkeana laitanpa minäkin lusikkani soppaan, tai paremminkin pulloon.
Pitkään luulin, että Belgiassa ei ole alkoholisteja. Täällä kun törmää aniharvoin humalaiseen mieheen tai naiseen. Saati sitten teiniin tai melkeinpä lapseen.
Toki Suomessakin osataan niin sanotut keski-eurooppalaiset juomatavat. Suurimmalla osalla juomien nauttiminen pysyy hyvin hanskassa. Toisilla taas homma karkaa lapasesta, aina uudestaan.
Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka ostavat alkoholia vetääkseen kännit. Belgiassa humalaista katsotaan paheksuen ja säälien. Huppelissa saa olla, mutta kun se alkaa tuntumaan ja näkymään, siirrytään vesilinjalle. Käsi sydämelle, teemmekö Suomessa näin? Vettä väkevämpää ja pohjanmaan kautta, taitaa olla suomalaiskansallinen tapa. Kaikki tai ei mitään.
Itselleni se, että Belgiassa pystyin ostamaan edullista viiniä ruokakaupasta, ei sopinut laisinkaan. Aluksi kyllä, mutta ei pidemmän päälle. Kulutukseni lisääntyi kuin huomaamatta ja jossain vaiheessa illallinen ilman punaviiniä alkoi tuntumaan jotenkin tylsältä. Toiset meistä pystyvät kävelemään helposti karkkihyllyjen ohi, toiset eivät. Sama pätee viinihyllyihin.
Mielestäni alkoholin myynnin kontrolloiminen ei ole vapauden rajoittamista ja holhoamista, vaan heikompien suojelemista. Ne, jotka eivät onnistu pitäytymään kohtuudessa, tulevat juomaan enemmän, jos juomaa on saatavilla helpommin. Tätä voi olla vaikea ymmärtää. Jokainen kuitenkin näkee sen, miten käsistä karannut alkoholin käyttö rikkoo koteja. Suomesta löytyy aikamoinen kasa virtahepoja olohuoneista.
Ehkä voisimme keskustella siitä, mitä kohtuus tarkoittaa meille suomalaisille. Syyllistäminen ja pelottelu kun ovat aika tehottomia keinoja. Muutos juomakulttuurissa lähtee esimerkin kautta. Jokainen voi miettiä tykönään, millaisia muistoja itsellä on lapsuudenperheen alkoholinkäytöstä. Jokainen voi pohtia, miten ja miksi alkoholia käyttää. Asiaa ei tarvitse mystifioida, eikä sen tarvitse olla tabu.
Ai niin, kyllähän Belgiastakin löytyi sittenkin alkoholisteja. Olen työskennellyt kahdelle eri päihdeklinikalle myös Hollannissa ja Skotlannissa. Useimmiten alkoholista sairastunut henkilö on kuin sinä tai minä. Se ei näy päällepäin, ja ongelmista saattavat tietää vain läheisimmät. Yksi asia heitä kaikkia yhdistää: alkoholi eli etanoli ei sovi heille laisinkaan.