Valitettavasti en päässyt edelliseen valtuuston kokoukseen, koska olin matkoilla. Kokouksessa oli ollut ilmeisesti aika vilkas keskustelu urakoitsijan valinnasta ja siitä seuranneesta vahingonkorvauksen oikeuden käynnistä.
Tässä muutama kommenttini asiaan.
Kunta pyysi syksyllä 2012 tarjouksia kenttien jäädyttämisestä tarjouspyynnöllä, johon kaksi urakoitsijaa vastata. Kun tuli tarjousten avauksen aika, niin kunnassa tehtiin muutama oleellinen virhe asian käsittelyssä:
1. Valitun urakoitsija tarjouksessa oli lisäehto, että hänen täytyy saada tietyt alueet tai tarjous ei ole voimassa. Tämä ehto on hankintalain vastainen ja tarjous olisi pitänyt hylätä kilpailusta. Lautakunta kuitenkin hyväksyi sen lainvastaisesti.
2. Kyseisessä tarjouksessa oli myös tarjottu tehokkaampaa jäädytyskonetta, mutta urakkasopimusta tehtäessä sitä ei valitulla urakoitsijalla ollutkaan käytettävissä, joten urakkasopimusta ei olisi saanut tehdä. Ensimmäisenä vuonna valittu urakoitsija on osin tehnyt jäädytystä heikompitehoisella koneella ja osittain myös tehnyt kunnan omistamalla paremmalla koneella. Tarjouksessa voi tarjota myös sellaista konetta jota ei vielä ole, mutta se täytyy olla käytettävissä urakkasopimuksen teon yhteydessä. On helppo kilpailla käyttämällä kunnan koneita, kun kilpailija on joutunut hankkimaan sen itse. Veden kuljetuskärryjen kanssa on ollut vähän samantyyppinen tilanne.
Kilpailun hävinnyt urakoisija sai yllä mainituista virheistä tiedon vasta päätösten saatua lainvoiman ja urakkasopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Hän pyysi kirjallisesti kaksi kertaa lautakuntaa oikaisemaan virheellisen toiminnan, mutta oikaisua ei tehty.
Kunnan toimien vuoksi urakoitsijalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä hakemaan vahingonkorvausta käräjäoikeuden kautta. Kunta siis teki väärin hyväksymällä virheellisen tarjouksen ja näin toimiessaan aiheutti tulonmenetyksen toiselle urakoitsijalle. Urakoisija ei vaatinut tehtyjä sopimuksia purettavaksi, vaan vahingonkorvausta kärsimästä vahingosta menetettyjen tilausten vuoksi.
Kunta on hävinnyt jutun kaikissa oikeusasteissa, joten johtavien virka- ja luottamusmiesten on katsottu tehneen väärin.
Kunta menetteli myös ylimielisesti oikeusprosessin aikana, kun luuli olevansa oikeassa. Vahingonkorvauksen laskemisessa ei ollut oleellista eroa kummallakaan osapuolella, mutta kunta ei missään vaiheessa ottanut huomioon häviämisen mahdollisuutta. Se ilmenee siinä, että ei vaadittu vaihtoehtoisena vaatimuksena vahingonkorvauksen kohtuullistamista ja näin ollen oikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tuomita koko summa korkoineen maksuun.
Näiltä näkymin yli sadantuhannen vahinko jää veromaksajien maksettavaksi. Tosin tarkastuslautakunta ja tilintarkastajat voisivat käynnistää selvityksen päättäjien saamiseksi henkilökohtaiseen vastuuseen korvauksesta. Aina painotetaan päättäjien vastuuta, mutta näyttää siltä, että kuntalaiset yhdessä maksavat virheet.
Viimeinen sinetti tulee kevään valtuuston tilinpäätöskokouksessa, jossa myönnetään tili- ja vastuuvapaus päättäjille. Tosin siinäkin voidaan evätä vastuuvapaus näiltä osin ja vaatia selvitystä vastuista. Kun vastuuvapaus myönnetään, niin sen jälkeen korvauksiin ei voi enää palata.