Itsenäinen Suomi täyttää perjantaina 102 vuotta. Suomen julistautuessa itsenäiseksi valtioksi oli ensimmäinen maailmansota juuri päättynyt ja Venäjällä riehui vallankumous. Maassamme oli venäläisiä joukkoja. Tilanne oli sekava. Päivittäisistä askareista selviytyminen vaati ponnistuksia.
Itsenäisen Suomen alkutaival oli vaikea. Venäläisten joukkojen karkottamisesta alkanut vapaussota kehittyi sisällissodaksi ja olosuhteet vakautuivat vähitellen vasta loppuvuodesta 1918. Sotaväen rinnalle saatiin toimiva poliisi, rajavartiolaitos ja tulli, jotka kaikki ovat valtion perustehtäviä ja joiden tehtävänä on kansalaisten turvallisuuden takaaminen kaikissa olosuhteissa.
Itsenäisyys on niin merkityksellinen ja olennainen osa elämäämme, ettemme tule kiinnittäneeksi siihen sen kummempaa huomiota arjessamme. Juhlapäivinä taas helposti käy niin, että juhlien totutut rituaalit ja juhlien muodollisuudet saavat meidät unohtamaan, mikä oikeastaan oli juhlan alkuperäinen aihe ja merkitys.
Historia on meille opettanut, että jokainen elinvoimainen kansakunta pyrkii saavuttamaan itsenäisen aseman muiden kansakuntien joukossa, ja suojelemaan sitä mihin hintaan tahansa. Myös Suomi joutui maksamaan itsenäisyydestä kalliin hinnan 1900-luvun sodissa, joissa annetuista uhreista meidän yhä täytyy lausua kiitoksemme urheille veteraaneillemme.
Kaipuumme itsenäisyyteen kiteytyi vahvimmin ehkä juuri talvisodassa. Suomea talvisodassa puolustaneet miehet ja naiset olivat tavallisia suomalaisia, jotka tuskin ajattelivat yleviä ajatuksia itsenäisyydestä joka arkinen päivä. He eivät myöskään kaikki jakaneet samoja näkemyksiä siitä, mitä on suomalaisuus tai mihin suuntaan pitäisi kehittää sitä Suomea, jonka puolesta he taistelivat. Nämä miehet ja naiset tulivat eri yhteiskuntaluokista ja edustivat erilaisia poliittisia näkemyksiä. Ulkoisen uhan edessä he kuitenkin katsoivat itsenäisyyden olevan niin merkittävä asia, että uhrasivat nuoruutensa, terveytensä ja jopa henkensä sen säilyttämiseksi. Halu säilyttää maamme itsenäisenä yhdisti täysin erilaisista taustoista ja oloista tulevat suomalaiset.
Miksi itsenäisyys sitten on niin tärkeää, että sen puolesta on taisteltu ja jopa kuoltukin? Mitä itsenäisyys meille suomalaisille on antanut?
Kun Suomi siirtyi Ruotsin vallasta osaksi Venäjän tsaarin imperiumia, saimme autonomian. Itsemääräämisoikeuden lisääntyminen olikin yksi merkittävä syy siihen, miksi 1800-luvusta tuli Suomelle niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti valtava kehityksen aikakausi. Snellmanin ja muiden kansakuntamme perustajien työ ei olisi ollut mahdollista ilman niitä laajempia vapauksia, joita autonomia meille soi.
Mutta autonomiastakaan ei ollut todellisen itsenäisyyden korvaajaksi. Eri kansoilla on erilaisia etuja ja kun nämä edut asettuvat ristiriitaan, joutuu epäitsenäinen kansa taipumaan. Alkoi sortokaudet, kun tsaari päätti yrittää venäläistää Suomen.
Epäitsenäistä kansaa voidaan verottaa, riistää, määräillä ja alistaa – ja näin valitettavasti on tehtykin läpi historian. Vastaavasti itsenäinen kansa saa pitää omalla ahkeruudellaan ansaitsemansa hyvinvoinnin, voi suojella ainutkertaista kansallisomaisuuttaan, voi rakentaa lakinsa vastaamaan omia oikeuskäsityksiään, saa perustaa kulttuurinsa omiin perinteisiinsä, eikä kukaan ulkopuolinen voi rajoittaa sen vapautta tai kansalais- ja ihmisoikeuksia. Itsenäisyys merkitsee meille suomalaisille siis vapautta määritellä itse, mikä on juuri meille parasta ja sopivinta.
Aivan kuten talvisodan sankareilla, on meilläkin kaikilla erilaisia näkemyksiä suomalaisuudesta ja toiveita Suomen tulevaisuudesta. Silti itsenäisen isänmaan asian on oltava yhteinen.
Itsenäisyys, kansanvaltainen yhteiskunta ja suomalaiset arvot sekä perinteet ovat ne rakennusosat, joille elämäntapamme perustuu. Näiden rakennusosien varaan voimme turvallisesti luoda myös tulevaisuutemme.
Hyvää itsenäisyyspäivää!