Suomen turvallisuusympäristöä on tarkasteltava osana isoa kuvaa. On lähdettävä liikkeelle globaalin turvallisuustilanteen muutoksesta. Niissä on viime aikoina nähty merkittäviä tapahtumia, jotka meidän täytyy tunnistaa.
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Ulkoisen toimintaympäristön lisäksi muutos näkyy myös arkipäivän toimintaympäristön polarisaation lisääntymisenä, toisin sanoen ihmiset pyrkivät päätöksenteossaan joko suurempaan riskinottoon tai suurempaan varovaisuuteen, kuin mitä he tekisivät yksin. Iso merkitys tässä on medialla ja erityisesti sosiaalisella medialla ja sen vaikutuksella yksilöön.
Tällainen polarisoituva maailma haastaa meidät viranomaiset tiedolla johtamiseen.
Globaalit haasteet korostavat yhteistyön merkitystä jokaisella uhkan osa-alueella olipa sitten kyse ympäristöuhkista, verkkorikollisuudesta, laittoman maahantulon tai terrorisminkin torjumisesta.
Turvallisuuteen vaikuttava toimintaympäristön muutoksen seurauksena voidaan sanoa myös perinteisen turvallisuusajattelun muuttuneen. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Puhutaan kokonaisturvallisuudesta.
Viime aikoina olemme saaneet tai joutuneet seuraamaan vähintäänkin uutisointia koronaviruksesta. Kyse on vakavasta asiasta, mutta silloinkaan tai paremminkin sen vuoksi ei saa tehdä ylilyöntejä.
Olen saanut seurata läheltä suomalaisten viranomaisten toimia muun muassa kriisi- ja sota-alueilla. Nämä kokemukseni ovat vahvistaneet luottamustani ja uskoa suomalaisten viranomaisten ammattitaitoon ja harkintaan.
Tätä kirjoittaessani Suomessa on todettu 23 laboratoriovarmistettua koronaviruksen (COVID-19) aiheuttamaa tautitapausta. Näistä tapauksista 18 liittyy matkailuun ja jatkotartuntoja on viisi. Suurin osa Suomessa todetuista tapauksista ovat olleet lieviä. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on tähän mennessä todettu yksi tapaus.
Sanomattakin on selvää, että tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä ja ylipäätään yhteiskunnalle tulevia negatiivisia vaikutuksia.
Joidenkin arvioiden mukaan Suomessakin vaikutus on nyt jo miljoonaluokkaa euroissa mitattuna.
Tällä hetkellä viranomaisten ohje on selkeä: Lomamatkalta Suomeen palannut työntekijä tai lapsi voi normaalisti palata työhönsä tai kouluunsa, mutta hänen on syytä seurata vointiaan ja huolehtia käsi- ja yskimishygieniasta. Jos kotiutumisen jälkeen kahden viikon sisällä ilmaantuu äkillisen hengitystieinfektion oireita, on syytä ottaa puhelimitse yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen.
Kuntien tulee kaiken varalta varautua erilaisiin häiriötilanteisiin. Tämän työn tulee mielestäni olla jatkuvaa ja normaali osa viranomaistyötä.
Valmiussuunnittelulla kunnat ja muut organisaatiot varautuvat keinoihin, missä voimavarojen käyttö ja toiminta suunnitellaan sekä priorisoidaan häiriötilanteen vaatimusten mukaisesti ottaen samalla huomioon lainsäädäntö.
Kaikesta huolimatta, hyvä asia tässä huonossa asiassa on, että ihmiset huomaavat oman ja yhteiskunnan haavoittuvuuden ja alkavat toimimaan.
Työpaikoilla mietitään eri skenaarioiden vaikutuksia ja kotona huolehditaan esimerkiksi lääkkeet ynnä muut tarvittavat asiat kuntoon, jotta oma toiminta on turvattu vähän pidempään, jos tarve siihen tulee.
Jo pienilläkin asioilla voimme jokainen ennaltaehkäistä uhkien toteutumista tai, jos ne toteutuvat, niin huolehtimaan itsestämme ja läheisistä.