Ruotsin hallitessa tulivoimaisilla linjalaivoillaan Pohjanlahtea ja Itämerta Pietari Suuri rakennutti kaleereista saaristolaivaston alkaen vuonna 1696. Mallikaleeri ja sen piirustukset ostettiin Hollannista. Pohjanlahdella käytettyä kaleeria kutsutiin skampavoiksi. Se oli 22 metriä pitkä ja kolme metriä leveä alus, jonka keulapakalla oli 1-2 tykkiä. Airoja oli 32 ja miehistöä noin 200.
Kesäkuussa 1714 jäi Apraxinin 100-aluksinen kaleerilaivasto saarroksiin Hankoniemen eteläpuolella. Ruotsin Wattrang oli laivaketjuineen Hankoniemen kärjessä tukkimassa rannikkoväylän Ahvenenmaalle ja Pohjanlahdelle.
Apraxin soudatti yöllä 35 kaleeria ulkokautta Ruotsin laivaston ohitse. Tämän takia linjalaivaketjua siirrettiin ulommaksi merelle ja rannan tuntumaan jäi aukko. Apraxin soudatti loput 60 kaleeria rannikkovesiä pitkin tyvenessä ja utuisessa säässä Hankoniemen ohitse eikä Wattrang ehtinyt siirtää purjelaivojaan tätä estämään. Hankoniemen pohjoispuolella Riilahdessa oli Ruotsilla pieni tiedusteluosasto, jonka Apraxin tuhosi 23 kaleerillaan verisessä taistelussa. Voitto oli saaristolaivaston ensimmäinen ja sen kunniaksi nimettiin myöhemmin aina yksi alus Gangutiksi (Hangöudd = Hankoniemi).
Osa kaleereista jätettiin partioimaan Ahvenanmerelle Ruotsin saariston tuntumaan. Toinen osa purjehti rannikkoseutuja hävittäen Pohjanmaalle. 9 kaleeria ja lukuisa määrä pienempiä aluksia teki Vaasasta ryöstöretken Uumajaan, joka paloi. Paluumatkan syysmyrskyissä Apraxin menetti puolet retkeen osallistuneista aluksista. Etsiessään talvehtimispaikkaa Merenkurkun tienoilta, sitä löytämättä, Apraxin menetti myrskyissä 16 skampavoita ja 12 pienempää alusta.
Golitsinin 10000-päinen joukko-osasto löi Ruotsin puolta pienemmän maajoukon Napuen taistelussa helmikuussa 1714. Ruotsalaisia kaatui noin 2500 ja Suomi oli täysin Venäjän armoilla vapaasti ryösteltävissä ja raiskattavissa.
Alkuaan Pietari Suuri oli aikonut vallata Tukholman Ahvenanmaan kautta. Turvatakseen sivustansa Ruotsin valloituksen suhteen hän määräsi Pohjanmaan rannikon hävitettäväksi 10 penikulman leveydeltä Tornioon saakka. Tästä alkoivat Isovihan (1713-1721) veriset vainot.
Lähinnä papit ja porvaristo pakenivat vainoja aluksineen Ruotsiin. Kaikkiaan Ruotsiin pakeni noin 30000 suomalaista. Saman määrän veivät venäläiset sotavankeina Pietariin kaupunkia rakentamaan ja myytäväksi orjiksi. Suomen väkiluku oli tuolloin 300 000-400 000.
Pienempien veneiden omistajat eivät uskaltaneet purjehtia Ruotsiin suoraan Pohjanlahden yli. Niinpä nämä alukset suuntasivat rannikkoa pitkin Hailuotoon tarkoituksenaan jatkaa sieltä myöhemmin Ruotsiin. Sanotaan että Hailuodon talot olivat täynnä pakolaisia, joista osa nukkui myös veneissään Kirkkosalmen rannalla asutuksen tuntumassa. Kun venäläiset näkivät tuon veneliikenteen, lähettivät he pari kaleeria tiedusteluretkelle ottamaan asiasta selvää.
29.09.1714 souti 200 miehen vahvuinen kaleeriosasto Kirkkosalmelle ja tappoi yhden yön ja aamun aikana yli 800 pakolaista ja luotolaista. Miehet surmattiin, pojat ja tytöt otettiin vangeiksi ja myytiin orjiksi muun muassa Persiaan.
”Jostakin syystä naiset jätettiin surmaamatta.” ”Muutama nainen jätettiin henkiin hautaamaan kuolleet.” ”Yhden talon väki jätettiin hautaamaan kuolleita.” ”Naiset jätettiin virumaan nälissään saarelle.”
Nälissään naiset eivät toki olleet. Köyhän kansan perusruoka oli kastaa keitettyjä perunoita suolaveteen tai syödä perunoita ja suolasilakkaa. Naiset osasivat toki kalastaa. Kotirannasta sai särkiä ja ahvenia. Kaloja osattiin kuivata, savustaa ja hapattaa.
Kaleerit kävivät Hailuodossa myös pikkuvihan aikana vuonna 1743, jolloin Tapani Löfing tuhosi Zuchinin joukot Kestin rannassa. Suomen sodan aikana 1809 Väntelän sotilassairaalan vartio-osasto karkotti kaleerit Askelin rannassa.