LIMINKA Tämän vuoden alusta Limingan Jäähalli Oy:n hallituksen puheenjohtajana aloittanut Ilkka Ylilauri on silminnähden turhautunut. Suomen Kuvalehti (SK) uutisoi huhtikuun alkupuolella jäähalliyhtiön taloudesta, kunnan tuesta ja omistuksesta sekä päättäjien kahdella tuolilla istumisesta.
Ylilauri sanoo jutussa puurojen ja vellien menneen pahasti sekaisin.
– Yhtiön 26 toimintavuoden aikana kukaan ei ole hyötynyt yhtiöstä. Esimerkiksi osinkoja ei ole koskaan maksettu. Tenavat ovat saaneet pelata, kun vanhemmat aikoinaan halusivat heille paremmat harjoitteluolosuhteet.
Ylilaurin Jukka-isä oli yksi vuonna 1991 perustetun yhtiön kymmenestä perustajaosakkaasta.
– Nyt meillä on käsissämme seudun paras jäähalli, jota ei voi kuntonsa puolesta verrata esimerkiksi Kempeleen tai Oulunsalon halleihin. Yhtiö haluaa jatkossakin pitää rakennuksen kunnossa, B-juniori-iässä itse aktiivipelaamisen lopettanut Ilkka Ylilauri huomauttaa.
Hän sanoo jääkiekon olleen itselleen tärkeä korkeakoulu.
– Kyse ei ole pelkästä pelaamisesta. Jääkiekossa kasvaa ihmiseksi, joka pystyy toimimaan osana joukkuetta. Siitä saa elämään paljon eväitä.
90-luvun alussa Limingassa käärittiin hihoja. Jukka Ylilauri, Jorma Hietala, Pertti Junttila, Kari Kuusela, Martti Merkkiniemi, Mauri Petäjä, Jukka Rundelin, Urpo Savilaakso, Osmo Tuulas ja Kari Ylönen halusivat saada lapsensa ulkojäiltä katetulle tekojääradalle. Ajatus paremmista harrastusolosuhteista eteni kentänreunapuheista nopeasti halliyhtiön perustamiseen.
Perustajajäsenet sitoutuivat hankkeeseen taloudellisesti takaamalla liki 340 000 euron lainan.
Kunnalta vuokratulle tontille rakentui ylipainehalli. Pukuhuoneparakit löytyivät edullisesti Emäntäkoululta. Lopputulos ei ollut välttämättä tätä päivää, mutta Liminkaan saatiin lakeuden ensimmäinen jäähalli.
– Sellainen köyhän miehen versio, Ylönen hymyilee.
Hänen jälkikasvunsa on ajat sitten luistellut Limingasta, mutta mies on yhä vahvasti jääkiekossa mukana. Ylönen toimii myös jäähalliyhtiön toimitusjohtajana. Kuukausipalkka on 850 euroa. Sen edestä hän on saanut lantaa niskaansa säännöllisesti.
Niin SK:n jutussa kuin sosiaalisessa mediassa Kari Ylösen toimitusjohtajuuden ja kunnanhallituksen puheenjohtajuuden yhdenaikaisuutta on ihmetelty ja epäilty kaksoisroolin edesauttaneen kunnan tuen saamista. Ylönen kiistää asian.
– Olen aina jäävännyt itseni asian käsittelystä kunnan päätöksentekoelimissä. Ja missä elämänaloilla ei olisi kaksoisrooleja? Jos joku haluaa ottaa jäähalliyhtiön toimitusjohtajan tehtävät itselleen, niin ovi on auki.
Ylösen omien jäähalliosakkeiden arvo on noin 30 000 euroa. Ne hän aikoo siirtää veloituksetta Limingan Kiekon (LiKi) omistukseen.
LiKi on yhä halliyhtiön suurin omistaja. Jo ensimmäisissä osakeanneissa Limingan Kiekko merkitsi 280 arvoltaan 500 markan osaketta. Kunta lähti mukaan 103:lla kappaleella, Limingan Vesihuolto 50:llä ja Limingan Osuuspankki 45:llä osakkeella. Yli puolet osakkeista merkittiin liminkalaisten yksityishenkilöiden ja yhteisöjen toimesta.
– Yhteensä osakepääomaa kerättiin reilut 400 000 markkaa eli noin 71 000 euroa. Loppu oli lainarahaa. Kunnan osakemerkinnän ehtona oli, että Limingan Kiekon omistusosuuden tulee olla kunnan osuutta suurempi, Kari Ylönen huomauttaa.
Toiminta jatkui kuplahallissa vuoteen 2005, jolloin kesämyrsky hajotti sen. Kunta nimesi työryhmän selvittämään hallin uudelleen rakentamista. Jääkiekkoliittokin oli asiassa aktiivinen, sillä se ei halunnut aukkoa alueen jäähalliverkostoon.
Vaihtoehtoja oli kaksi: uuden hallin rakentaminen tai halliyhtiön alasajo.
– Jälkimmäistä mietimme tosissamme. Omaisuus olisi realisoitu ja velat maksettu.
Työryhmä päätti ehdottaa pienen, kiinteän kilpahallin rakentamista. Kunnassakin asiasta innostuttiin, sillä hanke sai Opetusministeriöltä puolen miljoonan euron tukipäätöksen. Kunta päätti rahoittaa hanketta rakennusavustuksella sekä anto- ja pääomalainoilla, joiksi 300 000 euron kokonaispotti tasasuuruisesti jaettiin.
Uudella, 172 osakkeen annilla saatiin kasaan reilut 17 000 euroa.
Halliyhtiö sijoitti hankkeeseen noin puoli miljoonaa euroa. Samalla luovuttiin henkilötakauksista. Lainojen vakuudeksi tuli halliyhtiön kiinteä omaisuus. Kaikkiaan halli maksoi 1,5 miljoonaa.
Kun uusi halli valmistui vuonna 2007, omisti Limingan Kiekko yhtiöstä 27,5 prosenttia. Limingan kunnan osuus oli Vesihuollon osakkeet mukaan lukien 15 prosenttia.
Suomen Kuvalehden jutussa esille nostettiin viime vuosi, jolloin kunta pääomitti yhtiötä noin 150 000 eurolla suunnatun osakeannin muodossa. Kunta merkitsi uusia, 1 472 euron arvoisia osakkeita 101. Alunperin osakkeen hinnaksi arvioitiin alkuperäinen, noin 80 euron (500 markkaa) osakehinta.
– Keväällä yhtiön nettoarvoksi määriteltiin tilintarkastusyhtiön ja Suomen Jääkiekkoliiton halliasiantuntijan toimesta noin 1,5 miljoonaa euroa. Tilintarkastajan mukaan osakkeen arvo ei voinut olla enää sama kuin vuonna 1991, sillä halli on fyysisesti paljon kalliimpi. Jos hinta olisi ollut entinen, ei pienosakkaiden oikeusturva olisi toteutunut, Ilkka Ylilauri muistuttaa.
Pääomituksen jälkeen yhtiön pääomaksi muodostui reilut 230 000 euroa.
– Kunta halusi vahvistaa tasetta. Yhtiön tavoitteena ei ole ollut koskaan tavoitella voittoa. Siksi plusmiinusnolla -tuloksella tulee poistojen jälkeen miinusta. Yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus myydä vuoroja kalliilla vaikka kaupunkilaisseuroille, mutta olemme halunneet tukea paikallista urheilua, hän selventää.
Samalla luovuttiin osakkeiden luokittelusta A- ja B-osakkeisiin. Kaikilla osakkeenomistajilla on yksi ääni per osake.
Nyt LiKi omistaa yhtiöstä 25 prosenttia. Kunnan osuus on Vesihuollon osakkeet mukaan lukien 22,6 prosenttia.
SK:n artikkelissa jäähalliyhtiötä epäiltiin konkurssikypsäksi. Jutussa myös väitettiin, ettei lainoja ole lyhennetty.
– Investointilainoja on maksettu kymmenen vuoden aikana maksuohjelman mukaisesti yhteensä 245 000 euroa, mistä kunnan lainan osuus on ollut 60 000 euroa. Kun loppuosa kunnan antolainasta on maksettu, ryhdymme lyhentämään pääomalainaa.
– Meillä on kolmen miljoonan euron halli ja velkaa 600 000 euroa. Tavarantoimittajat ja pankki ovat saaneet rahansa suunnitelmien mukaisesti. Ei yhtiö ole konkurssikypsä, Ylilauri summaa.
Hallin ylläpitokustannukset ovat keskimäärin 260 000 euroa vuodessa. Käyttötunteja kertyy vuodessa noin 2 600.
Käyttäjät maksavat vuosittain vuorovuokrina 300 000 euroa. Kunta on ostanut koululais- ja päiväkotivuoroja tällä kaudella 20 000:lla eurolla.
Jääajan hinta on kustannusrakenteesta johtuen ollut Limingassa Suomen korkeimpia. Kun esimerkiksi Oulussa alle 18-vuotiaat pääsevät pelaamaan ilmaiseksi, on Limingassa maksettu 2,92 euron bruttominuuttihintaa.
Viime vuonna kunta päätti tukea liminkalaisten alle 18-vuotiaiden jäävuoromaksujen kohtuullistamista yhden kauden ajaksi. Tuki on ollut keskimäärin 760 euroa kuukaudessa joukkuetta kohden. Osansa tuesta on saanut myös 4H oman matalan kynnyksen luistelutoimintansa järjestämiseen.
– Tuen avulla joukkueiden pelaajilta perittäviä kausimaksuja on pystytty laskemaan tuntuvasti. Nyt minuuttihinta on 1,32 euroa. Se on mahdollistanut uusien pelaajien tulemisen lajin pariin, kiittelee Limingan Kiekon toiminnanjohtaja Tomi Reinikainen.
Hän huomauttaa, että jääkiekkoilijat ovat edelleen eriarvoisessa asiassa muihin lajeihin verrattuna: kunnan liikuntasaleissa ei maksua peritä. Reinikainen harmittelee SK:n jutusta syntyneen some-kohun tuoneen negatiivisuutta seuratyötä kohtaan.
– Kaikki liikunta on tärkeää, ja on hyvä, että lapset sekä nuoret liikkuvat ja harrastavat monipuolisesti. En kuitenkaan halua, että jääkiekko olisi elitistinen laji ja mahdollinen vain harvoille, Reinikainen jatkaa.
Kari Ylönen sanoo yhtiön hallituksen haluavan jatkossakin toiminnan säilyvän voittoa tavoittelemattomana. Se on ollut myös Limingan Kiekon ja kunnan tahtotila.
Yhtiön palveluksessa on 2,5 henkilöä. Ylönen kertoo jäähalliyhtiön olleen aina myös sosiaalinen työpaikka.
– Olemme työllistäneet pitkäaikaistyöttömiä ja ottaneet mukaan oppisopimuskoulutuksessa olevia. Täytyy myös muistaa hallien rakentamisen aikaan tehty useiden tuhansien tuntien talkootyö. Jääurheilijalasten ja -nuorten vanhempien työn arvo on käytänössä useita satoja tuhansia euroja hallin arvosta.
Kolmikko pitää tärkeänä, että kasvava kunta tarjoaa asukkailleen mahdollisimman kattavat harrastusmahdollisuudet. Yksi osa kokonaisuutta on jäähalli.
– Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle kaksi miljoonaa euroa.
