Limingan Tupoksessa, Näpäntien ja Oikotien seutuvilla, ohikulkijat saattavat joutua hieraisemaan silmiään. Omakotitalon pihamaalla seisoo vanhoista maatalouskoneista rakennettu monumentti. Eikä se ole ihan pieni.
– On se varmaankin kahdeksan metriä korkea. Kaikki nämä koneet ovat olleet meikäläisen elämän aikana käytössä. Osa on kotoani, osan olen saanut ystäviltäni. Viimeisin hankinta tässä kokonaisuudessa on perässä oleva perunannostokone. Se on kahden hevosen kone ja minun mielestäni hirveän hieno, liminkalainen Veli Dahlström kertoo.
– Karhi on kotiperuja ja pienen kyntöauran isäni voitti aikoinaan Muhoksen Koivikossa ojankaivuukilpailusta. Kaikilla näillä on oma tarinansa. Vanhat koneet menevät enimmäkseen sulatukseen, mutta tässä ne ovat kaikkien nähtävillä.
Teos kantaa nimeä Ajan ratas, mutta sen luoja ei näe itseään varsinaisena artistina. Ei, vaikka syytä ehkä olisikin. Sen verran hienoja luomuksia miehen käsistä on lähtenyt.
– Sanotaanko sitä sitten joksikin ITE-taiteiluksi? Dahlström miettii.
– En minä halua mikään taiteilija olla. Kunhan hupatan. Minä olen käytännön ihminen.
Oli se sitten hupatusta tai ei, taideteoksia Dahlströmin tontilta löytyy paljon. Betonista valmistunut joutsen on teoksista ensimmäinen. Siivekäs syntyi 1980-luvun puolivälissä ja sen on sanottu näkyvän lentokoneestakin. Viimeisin taas on nimeltään Kellokas. Linnuille tehty juoma-allas saa muotonsa suurista vanteista ja sitä koristaa komea lehmänkello.
– Tuossa vieressä oli ennen Näpän rakennus. Siirrätin siitä maita kellarimme päälle ja seassa oli multapaakku, josta löytyi vanha kello. Sen sisäpuolella on vuosiluku 1908. Altaana toimivan pesuvadin isäni toi sotasaaliina Venäjältä.
Dahlströmin teoksiin liittyy paljon historiaa ja vähintään saman verran tarinoita. Kellarin halssin ympäriltä uuden tarkoituksen elämälleen ovat saaneet VR:ltä ostetut Tupoksen aseman sokkelikivet. Erilaisilta työmailta liminkalainen on hankkinut jäännöskiviä, joista on muodostunut patsaita. Kun vanhin tytär sai pojan, kivistä syntyi Pappa ja Poika. Kun tytär sai tytön, kivipoikakin sai pikkusiskon.
Lue lisää keskiviikon 17.7. Rantalakeudesta tai digilehdestä.
ITE-taide
ITE-taide on Suomessa tehtyä arjen ympäristöissä syntyvää taidetta, jonka tekijänä on muodollisesti kouluttamaton taiteilija.
Lyhenne ITE tulee sanoista itse tehty elämä.
ITE-taidetta on kuvailtu nykykansantaiteeksi, jossa perinnesidonnaisuus ja kansantaiteen kollektiivinen luonne on korvattu omaperäisellä luovuudella ja yksilöllisellä taiteilijuudella. ITE-taide perustuu kätevyyteen ja kekseliäisyyteen.
ITE-teokset ovat usein kollaaseja tai assemblaaseja, joissa yhdistellään eri tekniikoita ja materiaaleja.
Yleisiä tekniikoita ja materiaaleja ITE-taiteessa ovat muun muassa puunveisto, betonitekniikat, metallityöt ja luominen kierrätys- ja jätemateriaaleista.
Vuonna 2001 Kaustiselle perustettiin ITE-nykykansantaiteen museo. Suomalaista ITE-taidetta on esitelty useissa kansainvälisissä näyttelyissä.