KEMPELE Puutarhaneuvos Veikko Hätälä mittailee askeleillaan Pirilän opetuspuistoa. Tai sitä mitä 2000-luvun alussa rakennetusta kokonaisuudesta on jäljellä.
Kun Hätälä toimi silloisen Kempeleen Puutarhaoppilaitoksen rehtorina, haettiin vanhan kaalipellon muokkaamiseen avustusta. Sitä saatiin 700 000 markkaa.
Rahoilla siirrettiin 40 000 kuutiota maata, rakennettiin puro, tehtiin runsaita istutuksia ja haaveiltiin esiintymisareenan rakentamisesta. Sitä ei koskaan tehty, mutta edelleen puistossa on tekniikkavalmius esimerkiksi äänentoistolaitteille. Tekniikan rakentamiseksi vetoapua saatiin oululaiskansanedustaja Suvi Lindéniltä, joka kävi paikan päällä tutustumassa puiston soveltuvuuteen kulttuuritapahtuma-areenana.
– Äänentoistoltaan alue olisi ollut loistava erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Puiston lammessa oli taimenia. Lammen ympäristö on edelleen kutsuva. Haastatteluhetkellä sorsaemo ohjasi poikastensa sukellusharjoituksia.
Nyt keidas näyttää toisenlaiselta. Veikko Hätälä muistuttaa, että potentiaalia puistolla olisi paljonkin. Myös matkailullista näkökulmaa, jos se haluttaisiin hyödyntää.
Tässä kuussa 70 vuotta täyttävältä Hätälältä pääsee ärräpää, kun hän tutkailee nykymenoa. Puro on täytetty, eivätkä istutukset ole entisellään. Tekniikkaa varten rakennetu sähkökaappi on vinossa.
– Vielä ei kannattaisi heittää kirvestä kaivoon!
Puistosta Veikko Hätälä johdattaa Pirilä-talon kattoterassille. Sinne rakentui aikoinaan Pohjois-Suomen ensimmäinen kattopuutarha. Näytepuutarhan rakensivat saksalaiset ammattilaiset, jotka Hätälä suhteillaan houkutteli Kempeleeseen.
– Rakentaminen ei maksanut koululle mitään. Tehtäväksemme jäi vain pitää siitä huolta.
Sittemmin hyvin suunniteltu kasvatusjärjestelmä meni tukkoon ja puutarhan käyttö loppui.
– En ole uskaltanut Hampurista tulleille rakentajille kertoa nykytilasta.
1990-luvulla ja 2000-luvuna alkupuolella Pirilän toiminta oli hyvin kansainvälistä. Uuden päärakennuksen pihamaan lipputangoissa liehui oppilaitoksen tunnuksen lisäksi usein vierailijoiden kotimaan lippu.
– Oppilaat tiesivät keitä meillä oli kylässä, Veikko Hätälä toteaa.
Pirilä oli kaikkien huulilla. Esimerkiksi japanilainen päivälehti halusi tehdä laajan artikkelin Oulun seudun ihmeistä. Toimittaja valitsi aiheiksi Oulun Nokian ja Kempeleen puutarhakoulutuksen.
Oppilaita oli parhaimmillaan lähemmäs 400. Kempele sai hetkeksi myös ammattikorkeakouluopetuksen.
Vuonna 1986 rehtorina Kempeleessä aloittanut Hätälä väistyi tehtävästään vuoden 2003 lopussa. Syyksi hän toteaa pitkän väännön kuntayhtymän kanssa Kempeleen yksikön tulevaisuudesta.
– Pirilä haluttiin yhdistää Muhokseen. Sitä en hyväksynyt. Henkisesti tilanne oli kuitenkin niin rankka, etten enää jaksanut. Kempele säilyi, mutta minut pakotettiin sairaseläkkeelle ennen aikojaan.
Hätälä kiittelee puolustusyhteistyötä silloisen lääninneuvoksen Pertti Kokkosen ja kunnanjohtaja Kari Ahokkaan kanssa.
– Se oli hyvin vaikeaa aikaa. Ennen koulutuspolitiikka oli tärkeää, sitten tilalle tuli aluepolitiikka.
Eipä lapsena alkanut innostus kasveihin ja puutarha-alaan silti mihinkään ole miehestä kadonnut, vaikka hän ollut eläkkeellä jo 14 vuotta. Pari vuotta sitten Hätälä muutti Kempeleestä Ouluun. Nyt parvekkeella kasvaa Välimeren kasveja.
– Kiinnostus alkoi jo 14-vuotiaana kauppapuutarhalla. Lukiokirjojakaan en olisi jaksanut lukea, vaan luin Ainolan kirjastossa alan lehtiä, kirjoja ja Puutarhakalentereita.
Armeijan jälkeen Hätälä meni harjoitteluun Oulun seurakunnan puutarhalle. Puutarhurintutkinnon hän suoritti Pirilässä vuonna 1974.
– Opettajan avulla löysin työpaikan viherrakenusyrityksestä Saksasta. Kun opin kielen, pääsin opiskelemaan Osnabrückin ammattikorkeakouluun maisemanhoitoa.
Suomeen palatessaan Hätälä oli diplomi-insinööri. Helsingin kaupungin puistosuunnittelutyön jälkeen hänet valittiin Lepaan puutarhaopistolle Hämeenlinnaan opettamaan muun muassa viherrakennusta ja -suunnittelua.
Lepaan seitsemän vuoden jälkeen Veikko Hätälä haki Kempeleen puutarhaoppilaitoksen rehtorin paikkaa silloisen eläkkeelle siirtyneen rehtorin kehotettua Hätälää hakemaan paikkaansa.
Heti alussa tuore rehtori asetti tavoitteekseen opistotason saavuttamisen. Ensimmäiset ulkomaalaiset opettajat tulivat 80-luvun lopulla ja vuonna 1988 Pirilässä järjestettiin ensimmäinen suuri puutarhanäyttely.
Ensimmäiset floristihortonomit valmistuivat Kempeleestä 1992.
Pitkästä työurastaan Hätälä palkittiin puutarhaneuvoksen arvolla 13 vuotta sitten. Pirilässä hän käy enää harvoin.
Koulun pihamaalla kävellessään entinen rehtori toivoo oppilaitoksen toimintaan uutta potkua. Vastikään hän vieraili Lepaalla, missä oppilaitos on merkittävä matkailukohde myös kesäaikaan. Sitä samaa hän toivoisi Kempeleeseenkin.
– Pieniä oppilaitoksia ei saisi tuhota. Koulutusta pitää kehittää ja tehdä tunnetuksi. Yhteys työelämään on tärkeä. Mikseivät oppilaat voisi työskennellä koululla kuten ennenkin?
Ajatuksiaan Hätälä aikoo kerätä muistelmateokseensa.
– Se on jo työn alla.
