LIMINKA Suomenajokoira Veeti on vuoden 2016 suomenajokoirien ketunajokokeiden suomenmestari. Viimeksi tämän tittelin on Pohjois-Suomeen tuonut oululainen Akon Late vuonna 2009.
Komean uroksen omistaja, Limingan Ketunmaassa asuva Tuomas Similä on silminnähden tyytyväinen suojattinsa suoritukseen.
– Ässä (Veeti) on saanut paljon metsää, joten ei sitä ole ajotaidon puolesta tarvinnut treenata, Similä kehaisee.
Veetin ei oikeastaan pitäisi edes haukahdella Similän ja hänen puolisonsa Kirsi Korhosen pitämässä Pahalan kennelissä. Similä halusi muutama vuosi sitten uuden ajokoiran, koska hänen kahdella muulla ajokoirallaan ei tahtonut enää kunto riittää jokapäiväiseen jahtiin.
Veetiin hän päätyi melkeinpä sattumalta.
– Soitin eteläsuomalaiselle ajokoiraharrastajalle eräästä nartusta, mutta se oli jo mennyt. Hän suositteli Ässää tilalle. Ostimme koiran lopulta puoliksi Pellikan Peten kanssa, Similä kertoo.
Varsin pian Veeti näytti oikean karvansa petokoirana. Isokokoinen uros on pelkäämätön petokoira, joka ei luovuta, vaikka kettu tekisi kaikkensa harhauttaakseen koiran jäljiltään.
– Yksi Ässän ehdottomista vahvuuksista on sen tietyöskentelytaidot. Se ajaa yleensä hyvin, vaikka kettu juoksisikin paljon teitä pitkin, vahvistaa Korhonen.
– Oman haasteensa Ässän kettukokeisiin tuo se, että ketut menevät herkästi luoliin tai juoksevat teitä pitkin koiran vauhdikkaan ajotavan vuoksi, itsekin aktiivisesti metsästävä Korhonen mainitsee.
Veeti on kiinnostunut myös muista pedoista: supikoirista, ilveksistä ja karhuista. Myös niiden jäljille se on omistajiensa seurassa päässyt. Viime syksynä Ässä pääsi lapsissa jopa karhun jäljille muutaman muun ajokoiran kanssa.
Aina ei Veetin periksiantamattomuus ole ollut sille terveellistä. Veetille on ollut työlästä oppia, ettei ilveksen kimppuun kannata käydä samanlaisella vimmalla kuin vaikkapa ketun tai supikoiran.
– Kerran ilves on repinyt Ässän kyljet ja purrut sitä pahasti. Koira vain puisteli päätään ja kävi uudelleen kimppuun.
– Toisenkin kerran ilves pääsi riepottelemaan Ässää niin, että se piti viedä paikattavaksi ja antibioottikuurille. Luonnetta sillä riittää, mutta nyt se on jo vähän maltillisempi, Similä ja Korhonen kertovat.
Arkielämässä Veetin kovapintaisuutta ei todeksi tahdo uskoa.
Similä ja Korhonen luonnehtivatkin koiraansa lempeäksi, lupsakaksi ja vähän hölmöksi Hessu Hopoksi. Sen petokoiraominaisuudet ovat kuitenkin kiinnostaneet metsästyskoirien kasvattajia ja harrastajia sen verran, että Veetillä on jo kuusi pentuetta. Lähiaikoina on tulossa kolme narttua astutettavaksi.
– Ässä on hyvä petokoira, ja siihen voi luottaa niin pyyntihommissa kuin petokokeissakin, Similä toteaa.
