Kempele On surullinen yhteensattuma, että Nuu-teatterin syksyn ensi-illassa satutaan näkemään näytelmäsovitus yhdestä vastikään menehtyneen Arto Paasilinnan tunnetuimmista romaaneista, Ulvova mylläri. Ajatus tämän romaanin dramatisoinnista Kempeleen nuorisoseuran lavalle oli nimittäin kytenyt ohjaaja Marko Pohjanrinteen mielessä jo pitkään. Se alkoi konkretisoitua kun selvisi, millainen joukko näyttelijöitä oli saatu kokoon syksyn projektia varten.
– Tämä näytelmä on kunnianosoitus Arto Paasilinnalle, Pohjanrinne sanoo.
– Mitä kauemmin on kulunut siitä, kun on nähnyt Ulvovasta mylläristä elokuvan tai teatteriesityksen, sitä parempi. Voi keskittyä omaan versioonsa puhtaalta pöydältä.
Paasilinnan kirja viipyilee kuvailemassa mylläri Gunnar Huttusen yksinäisiä hetkiä leirinuotiolla, mutta tähän näytelmäsovituksessa ei ole aikaa. Tempo on väliin hyvinkin vauhdikas.
– Juu, ei tässä jäädä leiriin tikku-ukkoja vuoleskelemaan, ohjaaja naurahtaa.
Kun puhutaan Paasilinnan tekstistä, kyse on tietenkin komediasta mutta myös sen sisältämästä syvästä inhimillisyydestä. Paasilinna osaa sekä naurattaa että koskettaa.
– Hahmothan ovat herkullisia, ja niiden kanssa on uskallettava myös revitellä, sanoo Pohjanrinne.
– Sankaritarinat ovat aina puhutelleet minua. Eivätkä tämän tarinan sankareita ole vain mylläri Gunnar Huttunen, vaan myös hänen liittolaisensa: kerhoneuvoja Sanelma Käyrämö, Piittisjärvi, poliisi Portimo ja Happola.
Pohjanrinteen mukaan tässäkin esityksessä iättömät ja ajattomat teemat kantavat: rakkaus, ystävyys, erilaisuus, suvaitsevaisuus. Huttunen jää ulkopuoliseksi tullessaan peräpohjalaiseen kylään kunnostamaan rapistunutta myllyä. Kyläläiset painostavat öisin ulvovaa ja muita imitoivaa mylläriä lopettamaan hulluttelunsa, mutta tähän Huttunen ei suostu. Lopulta häntä ollaan toimittamassa hullujenhuoneelle.
– Tässä tarinassa olennaisinta oli vain se, että Huttunen tuli yhteisöön ulkopuolelta. Ei ollut väliä, vaikka hänellä ei ollut ainuttakaan pahaa ajatusta päässään tai että kyläläiset saattoivat olla vieläkin hullumpia. Vain ulkopuolisuudella oli merkitystä.
– Eräs Huttusen repliikki onkin: ”Minä näen ympärilläni yhä kummallisempia ihmisiä”, huomauttaa pääroolissa nähtävä Joonas Väärni, Nuu-konkari jo kahdeksan vuoden ajalta.
Tuttuun tapaan Nuu-teatterin näyttelijät saavat taipua moneen rooliin, välillä naiset miehiksikin. Tähän twistiin Pohjanrinne kysyi luvan Arto Paasilinnan pojalta.
Ensimmäistä kertaa Nuu-teatterilaisten riveissä oleva Arttu Nivala esiintyy renki Launolana, Happolana, kalastajana ja luutnanttina. Nivala on aiemmin osallistunut Oulu-opiston Runoteatteri Roson toimintaan, ja ryhmän ohjaajan kautta Pohjanrinne sai tietoa Nivalasta ja soitti tälle.
– Pidän siitä, että täällä on mahtava porukka ja tosi ammattimainen ote. Minäkin jouduin oikeastaan työhaastatteluun.
Niinikään ensikertalainen Anssi Pesonen esiintyy sekä Vittavaaran että Piittisjärven housuissa – joskus niinkin nopeasti, ettei vaatteiden vaihdolle juuri aikaa jää.
Pesonen kertoo, ettei ole tätä ennen näyttelemistä harrastanut. Pohjanrinne toteaa, että miehen asenne on ainakin oikea.
– Kulisseja maalattaessa kysyin Anssilta, että milloin hän on viimeksi maalannut. Anssi vastasi, että joskus kouluaikoina. Kysyin, että voisiko hän maalata myös nyt, ja Anssi vastasi heti: Okei.
Kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön roolissa nähtävä Iina Tuomela ei hänkään ole aiemmin noussut näyttämölle.
– En ollut kovin paljon edes nähnyt teatteriesityksiä. Täällä on kuitenkin hyvä ryhmä ja turvallinen paikka harjoitella – kannustava ja tukeva ilmapiiri.
Satu Heiskari (Lääkäri Ervinen, mielisairaanhoitaja, pankinjohtaja Huhtamoinen) on sen sijaan esiintynyt Limingan Rytinä-teatterin riveissä, mutta pienet lapset toivat siihen pakollisen tauon. Palo näyttämölle oli kuitenkin kova.
– Heti ensimmäisellä harjoituskerralla tuntui, että olen kotona! Teen jo nyt surutyötä tämän loppumisen takia, Heiskari nauraa.
Varsinkin maanisen lääkäri Ervisen rooli on ollut Heiskarille mieleen.
– Näyttämöllä saa heittäytyä – ei tarvitse olla itse esillä. Se tässä on kivaa!
Pohjanrinne laskeskelee, että Nuu-teatterin esityksissä on ollut vuosien mittaan nähtävissä jatkuvaa kasvua ainakin roolien ja näyttelijöiden määriä laskettaessa. Ennätys taitaa olla 50 roolin esitys seitsemän näyttelijän vetämänä.
Tämä työryhmä on noin viidentoista hengen suuruinen.
Yleisön ei pidä tässäkään näytelmässä säikähtää, vaikka näyttelijät eivät koko aikaa pysyisikään näyttämöllä – etäisinä, kaukaisina ja valojen loisteessa. Pohjanrinne puhuu neljännen seinän rikkomisesta: katsoja tuodaan esityksen keskelle, kun kyläläisiä tulee ja menee yleisön seassa.
– Katsojat voivat olla kuitenkin ihan rauhassa. Heitä ei häiritä.
Näyttämöllä nähdään jo mainittujen lisäksi Ulla-Maija Aaltomaa, Paavo Kotkavaara ja Minna Kallankari. Lavastuksesta vastaa Anu Ilo, puvustuksesta Tiina Loimulahti ja valoista Santeri Kangas. Työryhmään kuuluvat myös Antti Kepanen, Oona Müller, Tanja Häkkilä, Elisa Ridell, Laura Tuovila, Mikko Koskenkorva ja Mirka Pohjanrinne.