Oulunsalon Varjakka on Oulun kaupungin Salonpään kaupunginosassa sijaitseva kylä. Matkaa Ouluun on maanteitse noin 15 kilometriä ja vesiteitse noin 8 kilometriä. Muutaman sadan metrin päässä mantereesta sijaitsee saaripari Varjakka/Pyydyskari. Varjakan saaren suurin pituus on 2,2 kilometriä ja suurin leveys 700 metriä.
Pyydyskarissa on ollut telakka jo 1800-luvun puolivälissä ja siellä on rakennettu valtamerilaivojakin. Englantilaiset polttivat telakan Krimin sodan aikana 1854. Telakalla on ollut toimintaa 1970-luvulle saakka. Pyydyskarissa sijaitseva konepajatoiminta on loppunut 1950-luvulla.
Höyrysaha perustettiin Varjakkaan vuonna 1898. Saha aloitti toimintansa vuonna 1900 ja sahan toiminta jatkui 30 vuotta. Sahalta johti kapearaiteinen noin kahden kilometrin pituinen rautatie Pyydyskarin telakan satamaan, jonka kautta sahatavaraa toimitettiin ulkomaille.
4-raaminen sahalaitteisto kuljetettiin sahalle Pudasjärveltä hinaamalla tukkilautan päällä. Sahaaminen aloitettiin kolmella raamilla ja saha työllisti alussa noin 100 henkilöä.
Vuonna 1919 saha paloi. Saha rakennettiin uudestaan entistä suurempana 12-raamisena ja sen kulta-aikaa oli 1920-luku, jolloin sahalla työskenteli noin 500 henkilöä. Enimmillään työläisiä oli yli 700 ja parhaimmillaan saha oli Pohjoismaiden suurin. 1920-luvulla Uleå-yhtiö rakennutti sekä saarelle että mantereen puolelle asuntoja työläisille. Rakentamisessa käytettiin siihen aikaan uutta ja harvinaista pystyhirsitekniikkaa, joka oli tutumpi Ruosin ja Norjan puolella.
Sahan pääakseli katkesi 1929. Koska sahatavarasta oli maailmalla ylituotantoa ja sahatavaran hinta romahti, yhtiö ei korjannut akselia, ja siihen päättyi sahaustoiminta. Käyttökelpoiset koneet ja rakennusten materiaalit siirrettiin yhtiön muille sahalaitoksille. Sahalaitoksen purkutyöt jatkuivat vuoteen 1938 saakka. Osa sahan työntekijöistä siirtyi myös yhtiön muille sahoille. Kunnan talouteen sahan lakkauttaminen aiheutti suuren aukon.
18.10. 1907 hukkui 20 naista Varjakan satamanselällä. Naiset, tyttösistä keski-ikäisiin, olivat olleet selällä lastaamassa laudanpätkiä norjalaiseen parkkilaivaan. Työpäivän päätyttyä kello 18.00 piti työmies Walkamon juljettaa 24 naista purjeveneellä mantereelle Varjakan satamaan. Ilma oli tyyni eikä purjeista ollut apua matkan taittamiseen.
Samaan aikaan oli hinaaja Helmi viemässä kahta tyhjää proomua samaan satamaan. Walkamo onnistui taivuttelemaan Helmin perämies Heikki Kaupin hinaamaan myös purjeveneen maihin. Helmin hinausköydessä olivat jo kiinni proomut. Niinpä purjevene kiinnitettiin hinaustouviin hinaajan ja proomujen väliin niin, että hinausköysi kulki purjeveneen vieritse.
Hinaajan lisätessä kierroksia osui hinausköysi purjeveneen mastoihin ja kaatoi veneen. Kaikki veneessä olevat joutuivat veden varaan. Takaa tulevat proomut ajautuivat vedessä olevien päälle. Vain neljä naista saatiin pelastettua. Kohtalon ivaa oli, että purjeveneen perämies Walkamo säilyi hengissä noustuaan pintaan vasta proomujen takana ja ui toiselle niistä.
Walkamolla oli juopon tuuria, sillä molempien alusten perämiehet olivat jo avanneet perjantaipullonsa ja olivat ”maistissa”. Hinaajan perämies Kauppi sai sakot ja veneen kuljettaja Walkamo tuomittiin kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen vuoden 1909 alussa. Ennen tuomion toimeenpanemista liukeni Walkamo Amerikkaan ja jäi rankaisematta.
Oulunsalon hautausmaalle pystytettiin muistomerkki yhteishaudalle vuonna 1911. Kivessä on lueteltu kaikkien hukkuneiden nimet. Myös Varjakan satamaan pystytettiin suuronnettomuuden muistomerkki 100 vuotta haverin jälkeen.
Sahasta on jäljellä vain perustuskiviä, mutta sahan henkilökunnalle rakennettuja rakennuksia on jäljellä 14 kappaletta. Osa niistä on jopa kunnostettu. Varjakan saha-alue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin historiakohteisiin ja on myös Suomen parhaiten säilynyt sahasaariyhdyskunta.
– Historian tutkijaa miellyttää, että saarelle on mahdollisuus päästä kapulalossilla.