KEMPELE – Me olemme kristittyjä, joille uskonelämän herättäminen ja säilyttäminen ovat tärkeitä asioita. Meidän on osattava toimia tässä ajassa, ei vanhojen kirkkoisien tavoissa ja lauluissa. Mieli on toivorikas. Näemme elementtejä toisissa kristityissä, jotka rohkaisevat meitä jatkamaan työtämme, Kempeleen Vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja, pastori Kai Similä summaa.
Koko lakeuden alueella toimivan seurakunnan jäsenmäärä on tällä hetkellä noin neljäkymmentä. Määrä on hienoisessa kasvussa, mutta Similä muistuttaa, ettei rekisteröityjen jäsenten määrä määrittele toimintaa.
– Vapaakirkon työn piirissä on varmasti parikymmenkertainen määrä ihmisiä jäsenistöön verrattuna. Vapaakirkko on allianssi, joka yhdistää ihmisiä. Me emme kysele jäsenyyden perään, vaan painotamme kristittyjen välistä yhteyttä.
Vaikka vapaiden suuntienkin välillä on opillisia eroja, ei pastori halua rakentaa raja-aitoja. Hän korostaa, että jos jokainen uskova sisällään avartuu näkemään muut, ei opillisilla yksityiskohdilla ole merkitystä.
– Olemme kaikki saman isän lapsia, vaikka saatamme ajatella asioista eri tavoilla, Similä huomauttaa.
Hänen mielestään kristikunnan pirstoutuminen kertoo vain ihmisen rikkonaisuudesta ja vallanhallusta. Hän muistuttaa päämäärän olevan puitteita tärkeämpi.
Seurakunnan kokokin on Kai Similän mielestä sopiva. Pienessä yhteisössä jokaisella on kasvot.
– Jos meillä olisi tuhat jäsentä, en pystyisi hahmottamaan kaikkia seurakuntalaisia. Toki joku voi kokea pienen seurakunnan myös sellaiseksi, ettei uskalla tulla mukaan, koska ”kaikki tuntevat kaikki”. Meillä käy tilaisuuksissa paljon anonyymejäkin ihmisiä.
Vapaaseurakunta on toiminut Kempeleessä vuodesta 2001 Kissankulman teollisuushallin päädyssä. Nykyisellään tila, jonka seurakunta itse omistaa, jää usein pieneksi. Yhteisö ei aktiivisesti etsi uusia tiloja, mutta ajatus on silti taka-alalla.
– Kempeleessä on harvoin tarjolla toimintaan sopivaa tilaa. Monet seurakuntalaiset ovat paikkauskollisia, minkä vuoksi haluamme säilyttää tilat Kempeleessä.
Vapaakirkolla on paikkakunnalla jo pitkä historia. Ensimmäiset merkinnät vapaakirkollisesta työstä Kempeleessä ovat vuodelta 1906, jolloin evankelista Saukkonen kävi pitäjässä puhumassa.
Ouluun toiminta oli juurtunut jo 1870-luvulla. Kempeleen seurakunta perustettiin 1998. Nykyisin säännöllistä toimintaa on lisäksi Limingassa, missä järjestetään vuoroviikoin raamattutunteja. Lisäksi Limingassa on kaksi kertaa viikossa ruokajakelu.
– Se on toiminut kohta vuoden ja koettu tärkeäksi. Kempeleessä vastaavaa toimintaa jo on, eivätkä meidän tilamme oikein siihen soveltuisi.
Kempeleen tiloissa pidetään viikottain sanan ja rukouksen ilta. Myös erilaiset teemaillat ovat olleet vuosien varrella suosittuja.
Sosiaalinen auttaminen on ollut Vapaakirkoille ominaista liikkeen alkuvuosista saakka. Kun moni herätysliike tai kirkosta vapaa kristillinen yhteisö syntyi tavallisen kansan parissa, ovat Vapaakirkon juuret sivistyneistön herätyksessä.
– Vapaakirkollisia toimijoita oli esimerkiksi Venäjän tsaarin hovissa. Suomessa toiminta alkoi ruotsinkielisten parissa. Ouluun Vapaakirkon toivat virkamiehet ja lyseolaiset.
Similä itse tuli uskoon lukioikäisenä. Vanhempiensa matkassa hengellinen koti löytyi Vapaakirkosta. Vuosi sitten hän piti luokanopettajan työstään vapaata puoli vuotta, jonka aikana kouluttautui pastoriksi.
– Palkattua työntekijää meillä ei ole. Aiemmin seurakunnassa oli palkattuna nuorisotyöntekijä, joka aloitti Monarilla pitkään jatkuneen nuorisotoiminnan. Se on valitettavasti jouduttu resurssisyistä lopettamaan, mutta eihän koko rakennustakaan ole enää olemassa, Kai Similä hymyilee.