Va­paa­eh­tois­ten osal­lis­tu­mi­nen on hieno asia!

Kaido Soom viihtyy lakeudella.

Kuva: Rita Kumpulainen

Kempele Kuukaudenpäivät Kempeleen seurakunnan kesäpastorina toiminut virolainen Kaido Soom pitää ilahduttavana kempeleläisten vapaaehtoisten näkyvää mukana oloa seurakunnan jumalanpalveluselämässä. Virossa samanlaista käytäntöä on vähän.

– Ilman muuta vapaaehtoiset elävöittävät hienolla tavalla seurakuntaelämää. Kempeleläisten vapaaehtoisten osuus esimerkiksi messuissa ja nyt kesällä tapulikahvitus vanhan kirkon kupeessa ovat erinomaisia esimerkkejä tästä, hän toteaa.

Sekin virolaispappia ilahduttaa, että Kempeleen seurakunta haluaa pitää huolta jäsenistään myös juhlapyhien aikaan. Tuore esimerkki tätä on juhannusaatto, jota Soom muistelee mielellään.

– Seurakunta kutsui ihmisiä juhannusaaton viettoon. Aattotapahtuma järjestettiin seurakunnan leirikeskuksessa Luurinmutkassa, jonne mentiin yhdessä linja-autolla. Se ilta oli täynnä lämminhenkistä yhdessäoloa. Olen iloinen, että saatoin olla mukana tapahtumassa. Minulle jäi tunne, että ihmiset todellakin nauttivat tästä kaikesta. Kenenkään ei tarvinnut olla juhannusaattona yksin.

Täydellistä suomenkieltä juuri ja juuri tunnistettavalla vierasperäisellä ”nuotilla” puhuva virolaispappi on otettu Kempeleessä lämpimästi vastaan. Suomalaiset ovat hänen kokemuksensa mukaan ystävällisiä, helposti lähestyttäviä.

– Osallistun täällä erilaisiin toimituksiin kuten messuihin, hartauksiin, konfirmaatiotilaisuuksiin jne. Tähän mennessä minulla on ollut Kempeleessä kuusi kastetoimitusta ja yksi hautaan siunaaminen. Kasteita minulla ehtii olla Kempeleessä 12-14 ja hautaan siunaamisia kaksi-neljä. Käyn ennen toimituksia keskustelemassa perheen kanssa. Nuo tuokiot ovat papillekin tärkeitä.

Kaido Soomin pesti Suomessa kestää puolitoista kuukautta. Sen jälkeen hän matkustaa takaisin kotiin Tarttoon. Käytännöllisen teologian lehtorin työt Tarton yliopistossa alkavat syyskuussa, joten kotilomailuakin ehtii vielä olla.

Soom ei ole ensimmäistä kertaa kesätöissä Suomessa. Hän on ollut jo neljänä kesänä Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa kesäpappina. Miten kaupunki- ja maalaisseurakunnat eroavat työpaikkoina toisistaan?

– Tuomiokirkkoseurakunta ja Kempeleen seurakunta ovat jokseenkin saman kokoisia. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella asuu paljon ikääntyneitä ja vähemmän nuorta väkeä. Oulussa minulla oli enimmäkseen hautaan siunaamisia ja vain vähän kastetoimituksia. Kempeleessä tilanne on päinvastoin. Kempele on selvemmin nuorten ihmisten paikkakunta, hän toteaa.

– Koen rikkautena sen, että saan kokemusta myös maalaisseurakunnasta.

Kaido Soomin kiinnostus Suomeen sai alkunsa jo noin 25 vuotta sitten, jolloin hän kävi 30 tunnin mittaisen suomenkielen kurssin Virossa. Vuosien myötä yhteydet Suomeen ovat voimistuneet. Teologianmaisterin tutkinnonkin hän on tehnyt Helsingin yliopistoon. Tämä antaa oikeuden toimia Suomen kirkossa pappina.

Yliopistotyönsä ohelle Soom tekee myös papin töitä. Hän työskentelee pappina Tarton rovastikunnassa ja auttaa, kun seurakunnissa tarvitaan apua.

Ystävyysseurakuntatyöhön suomalaisten kanssa Soom on osallistunut jo pitkään samoin kuin yhteistyöhön Oulun hiippakunnan emerituspiispa Olavi Rimpiläisen kanssa. Tässä yhteistyön käytännön kohteena on Tarton kristillinen nuorisokoti.

– Käyn viikoittain opettamassa nuorisokodin lapsia. Virossa koulut eivät anna uskontokasvatusta kuten Suomessa, joten kirkko tekee tätä työtä. Kahden vuoden välein pidetään rippikoululeiri. Piispa Rimpiläinen on ollut jo useita kertoja kastamassa Tarton kristillisen nuorisokodin lapsia. Seuraava kastejuhla on ensi vuonna. Juhlan järjestelyihin on osallistunut muitakin Oulun alueen ihmisiä, myös kempeleläisiä, erityisen tärkeä henkilö on Maija-Liisa Härkönen, Soom kertoo.

Jos Soom ei olisi yliopistomies ja pappi, hän tietäisi hyvin, mikä muu työ olisi mieleen.

– Tekisin lastenkotityötä. Olen paljon tekemisessä myös kehitysvammaisten kanssa. Sekin työ on lähellä sydäntäni, hän sanoo.