Vuoden taas vanhenin, ikäni karttui
vanhuuden koura mua lujemmin tarttui
nuoruuden haaveeni unholaan joutaa
iltaa kohti kun eloni soutaa.
Ennen mun jalkani joutuisaan astui
kovasta työstä selkäni kastui.
Työtä tein kerran, kai jotain sain aikaan
turhaan nyt muistojen perässä haikaan,
mennyt on mennyttä, mitäpä tuosta
turha lie olleitten perässä juosta.
Minäkin kerran oon ollut nuori
kaikelta suojas mua sileä kuori,
vanhoille nauroin, arvojaan moitin
vanhenemistani välttää kai koitin.
Silti se saapui, oon valmista kauraa,
on nuorien vuoro nyt minulla nauraa.
Hyvät muistot nuo nuoruudestani jäivät
poissa on jo sen onnen ja murheen päivät,
enää roihua en sen nuoruuden tulta,
mutta muistojen reunoissa hohtaa kulta.