Vanhainkotiin ne haalaavat minutkin, kun,
minun pääni on pelkkä nolla.
Siellä huoneen jaan kanssa laisteni mun,
mull´on sänky ja vaipat ja rolla.
Vailla huolia siellä vain makoilen
joskus hoitsuille suutani soitan,
ja jos oikein kovasti innostun,
heitä varkain kähmiä koitan.
Hyvä olla on mun, kun muisti on pois,
samaa kertoilen kymmenen kertaa.
Unilääkkeitä ilman en nukkua vois
heidän mukaansa hetken vertaa.
Hyvin hoitajat minusta huolehtii
vitamiineja nahkaani tuikkii,
ovet tarkoin lukkoon laittavat,
etten rollalla lähtisi luikkiin.
Olen muistiton, kuuloton, hampaaton
soseruokia mulle ne syöttää,
kyllä joskus he minuunkin hermostuu,
silloin minut saa sänkyyni vyöttää,
tulevaisuuteni turvattu on.