Kukapa meistä ei olisi kuullut kauhutarinoita 1970-luvun pientaloista. Piilosokkeli, huonot sadevesijärjestelmät, kehno ilmanvaihto ja monta muuta hyvää syytä siihen, miksi torppa on todennäköiseti homeessa. Olit sitten ostamassa tai myymässä, hikikarpaloa pukkaa. Kuulostaako tutulta?
On totta, että vanhoissa taloissa on usein erilaisia vaurioita. Ajan patina on armoton ja osa taloista on saattanut olla huonolla pidolla. Monilla paikkakunnilla rakennutettiin tasakattoja, joka lienee yksi pientalohistorian huonoimmista linjauksista.
1970-luvun taloa ei pidä kuitenkaan pelätä. Tätä mieltä on Juha Karppinen, joka kiinnostui hyvällä omakotialueella sijainneesa piilosokkelitalosta muuan kuukausi sitten. Kaupanteossa oli yksi mörkö: taloa myytiin purkukuntoisena, käytännössä tonttina, tosin samasta syystä hinta ei päätä huimannut.
– Siinä oli tehty kauppaa ja talo oli jäänyt myyjälle. Heillä ei ollut resursseja korjata taloa, vaan he halusivat siitä eroon. Talosta oli teetetty kolme kuntoarviota. Tutustuin huolella raportteihin ja tein kaupat.
Karppisen tilanteessa kaupanteon kynnys on myös siksi matalalla, koska mies on ammatiltaan kirvesmies ja timpurintöistä kokemusta on yli 30 vuotta. Päätä ei siis huimannut vaikka edessä oli enemmän kuin pientä pintaremonttia. Yksi oleellisin asia oli talon kengitys, jolla poistetaan alajuoksujen lahovauriot, jotka ovat 70-lukulaissa taloissa varsin tavallisia.
Kengityssavotta alkoi talon ulkopuolelta. Sokkelin viereltä kaivettiin maa pois kivijalan alareunaan asti. Tämän jälkeen sokkelia vasten laitettin patolevy, minkä jälkeen asennettiin sadevesiputkistot sekä routaeristeet. Tämän jälkeen maa täytettiin uudelleen noin metrin leveydeltä.
– Patolevyä ei ole tämän talon rakennusaikana käytetty, vaan silloin eristäminen tehtiin styroksilla.
Sisäpuolella Karppinen pisti käytännössä kaiken uusiksi, sillä iso omakotitalo muuntuu remontissa paritaloksi, mutta paljon vähemmälläkin olisi pärjännyt. Helpommillaan lahovauriot poistuvat palkkikengällä ja muutamalla litralla hikeä.
– Jokainen pystytolppa katkaistaan ja asetetaan palkkikengän päälle. Kahden palkin välistä otetaan vain vanha lahonnut alajuoksu pois. Tähän taloon laitetaan uusia palkkikenkiä yhteensä 115. Niin monta pystyä talosta löytyy ja jokainen käydään läpi, Karppinen kertoo.
Kengitys käy kätevästi, mutta koska seinää on jo purettu, tekee Karppinen talonsa entistä energiatehokkaammaksi.
– Puran kaiken lattiasta kattoon. Vanhat villat ja levyt pois ulkovuoreen asti. Tilalle tulee FF Pir -polyuretaanieriste, jossa lämmöneristys, tuulensuoja ja höyrysulku ovat samassa paketussa. Se ei homehdu eikä pala ja on vieläpä pontattu, joten asentaminen on helppoa. Eristysarvolta levy vastaa kaksinkertaista määrää villaa, Karppinen kehuu.
Kengityksen voi tehdä myös keveämmin. Lattiaa ei tarvitse repiä auki, vaan timpurin yleisavainta eli sorkkarautaa käytetään vain seiniin.
– Levyt siinä menevät vaihtoon ja 1970-lukulainen lastulevy kannattaakin vaihtaa. Purkaa voi sen verran, että pääsee pystyihin kiinni ja kengittämään. Siivo siinä tulee, eli imuri kannattaa olla lähellä, Karppinen naurahtaa.
Mutta summa summarum on seuraava: 1970-luvun talon voi edelleen ostaa. Yleisin piilosokkelitalon vika, eli mainitut lahovauriot on korjattavissa kätevästi, eikä laho ole yhtä kuin home.