Se siinä paikallansa seisoo vieläkin, kuin vuori,
tuo vanha opinahjo, nyt vain pelkkä kuori.
Ei kuulu enää sieltä kirkkaat äänet lasten,
se säästötoimin pantiin seinää vasten.
Ei siihen pystynyt oo home, ajan hammas, eikä laho
sen käytöstämme poisti meitä tärkeämpi taho,
kun käytölleen ei nähty enää mitään mieltä,
joutui väistymään se uuden, suuren tieltä.
Joskus vanhaa koulua jos muistat, etpä suotta
se lapset opin alkuun saattanut on sata vuotta,
siellä kylään kasvoi kansa, ahkera ja rehti,
oppia ja sivistystä siellä sadat saada ehti.
Joskus vieläkin mä muistoissani saan
astua sen luokkaan juhlavaan,
nyt siitä kaikesta taas haaveilemaan jään,
sainhan siellä hyvät ensieväät elämään.