Oulunsalo Vahvuuden tai heikkouden kokeminen ei ole ikäkysymys. Kaksi kolmasosaa ikäihmisistä voi suhteellisen hyvin. 75-vuotiaat ovat edelleen suhteellisen hyväkuntoisia ja liikkuvia.
Näitä terveisiä toi Oulunsalon suuralueen vanhusten viikon juhlaan yhteiskuntatieteiden tohtori Eevi Jaakkola Taivalkoskelta.
Hän tutki väitöskirjatyötään varten taivalkoskelaisten 75-vuotiaiden yhteisöllisyyskokemusta.
Pääjuhlaa vietettiin tiistaina Oulunsalon kirkonkylän koululla.
– Yhteisöllisyyden kokemus voi olla ikääntyneillä voimavara silloin, kun hän ikääntyy yhteisössä, joka sisältää runsaan paikallisen kulttuurin lisäksi sosiaalisen pääoman lisäksi ikääntyneen omaa pääomaa: kohtalaista terveyttä, taitoisuutta, positiivista elämänasennetta, selviytymisen taitoa ja halua, aktiivista toimijuutta, Jaakkola kertoo.
Yhteisöllisyyttä voidaan kokea, kun on paikka mihin mennä: joutilaiden hyväntahtoinen ja utelias kokoontuminen baariin kahvin ääreen; heidän huolensa siitä, jos joku puuttuu.
– Mottona heillä on: veljeä ei jätetä.
Yhteisöllisyyden kääntöpuolena on kokemus eristävästä ja syrjäyttävästä yksinäisyydestä, joka on enemmän tai vähemmän ihmisen tahdon vastaista.
– Vanhusten viikolla on erikoisesti syytä pohtia yhteisöllisyyden merkitystä palvelutaloissa tai kodeissaan yksinään asuville vanhuksille. Koetaanko palvelutaloissa yhteisöllisyyttä? Entä kun kotona syrjäkylällä asuminen ei ole enää mahdollista, vaan on muutettava taajamaan? Vastentahtoinen muutto on ”uusi evakko”: sosiaalinen verkko katkeaa. Myös kirkon merkitys yhteyden ja läheisyyden aspektina on etääntynyt, Jaakkola muistuttaa.
Jaakkola antaa myös vastauksia. Palvelutalojen yhteisöllisyys on riippuvainen paitsi ikääntyvästä itsestään, myös yhteisön johtamistavasta. Me-henki syntyy vuorovaikutustaitoisen, turvallisen ja päämäärätietoisen johtajuuden alla, sillä se motivoi yhteisön jäseniä. Toiminnan olisi oltava osallistavaa.
– Vanhukselle pitää tehdä hyvinvointisuunnitelma, jonka toteutumista tarkastellaan vuosittain.
Jaakkola pohdiskeli puheessaan myös sitä, voiko julkisella sektorilla olla yhteisöllisyyttä mahdollistavaa ja jopa lisäävää johtajuutta. Jos asiat koetaan yhteisiksi, se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Oulunsalossa kuntarajat ovat muuttuneet. Luulen, että se on ollut yhteisöllisyyttä kaventava asia.
Voiko presidentti lisätä toimillaan yhteisöllisyyden tunnetta, entä evankelisluterilainen kirkko?
Tulevaisuudessa ihmisten yksinäisyys tulee tutkijoiden mukaan lisääntymään, ystävyyssuhteet vähenemään ja perheet hajoamaan.
– Horjuuko tasapaino yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä, jos polku nykypäivän kaltaiseen ikäpolveen häviää? Jos tämän sukupolven sanoma on ”Veljeä ei jätetä”, ajatteleeko seuraava sukupolvi: ”Veljelle ei jätetä”?
Jaakkola kuitenkin uskoo, että yhteisöllisyyden kerryttämä sosiaalinen pääoma ulottuu yli yksilö- ja sukupolvirajojen.
Pääjuhla kokosi salin lähes täyteen ikäihmisiä. Ruokailulla alkanut juhla oli monipuolinen: seurakunnan tervehdyksen toi seurakuntapastori Jukka Joensuu, musiikkia esittivät Elli Hiltunen, Anna-Kaisa Pitkänen, Pentti Rasinkangas, Hilkka Takalo ja Paavo Pitkälä. Muistisairaan laulun esitti Hanna Nauska.
Ohjelmaa kevennettiin välillä Eeva Hepo-ojan vetämällä taukojumpalla ja yhteislauluilla.
Juhlan juonsi Ilkka Saarenpää, joka esitti myös päätössanat.
