LIMINKA Urheilukentällä on päiväsaikaan rauhallista. Katsomon nurkilla tehdään huoltotöitä, mutta juoksusuoralla Patrik Mattsson (42) saa astella aivan yksinään.
Liminkalainen yleisurheilumies on kentällä kuin kotonaan.
– Rata kaipaisi uutta maalia, hän tuumaa asettautuessaan lähtöasentoon kuvanottoa varten.
Sormet punaisella pinnalla, katse suoran päässä ja jalat oikeaoppisesti aseteltuna. Kuvio on hänelle tuttu. Alunperin Vaasassa syntynyt, mutta lapsuutensa ja nuoruutensa Alahärmässä asunut Mattsson kiinnostui yleisurheilusta 13-vuotiaana. Aluksi hänet houkuteltiin harjoituksiin ”väkisin”, mutta pian jo aiemmin ahkerasti liikkunut nuori huomasi olevansa lahjakas juoksija.
– Sain hyviä tuloksia pienellä harjoittelulla. 15-vuotiaana juoksin piirimestariksi sadalla metrillä. Aika oli alle 12 sekuntia.
Alahärmän Kisa vaihtui Kauhavan Wisaksi Mattssonin saadessa oman valmentajan. Urheilu-ura vaikutti lupaavalta. 200 metrillä hän juoksi hallikisojen SM-kultaa. Lisäksi kaulaan kertyi kolme SM-hopeaa sadalla ja kahdellasadalla metrillä. Viestissä hän juoksi myös SM-hopeaa.
20 vuotta sitten juokseminen loppui. Mattson oli 22.
– Urheilun tilalle tuli opiskelu. Ja kaikkea muuta elämää. Nykyään on ehkä paremmat mahdollisuudet yhdistää urheilu ja opiskelu. Silloin tuntui, ettei aika riitä.
Pikajuoksu ja seuratyö unohtuivat vuosiksi. Kun hän kymmenen vuotta sitten muutti Liminkaan, päätti Mattsson hakeutua uusia tuttavuuksia saadakseen Limingan Niittomiehiin. Pian hän huomasi olevansa yleisurheilujaoston puheenjohtaja.
Nykyisin hän yhä aktiivinen seuratoimija. Mattsson vastaa yleisurheilujaoston ilmeestä, markkinoinnista ja tiedotuksesta – sekä valmentaa.
– Myönnän, että oman urheilu-uran loppuminen harmittaa. Joskus mietin mitä olisin voinut vielä saavuttaa tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin, että juokseminen olisi jatkunut. Mutta kaikki on jossittelua. Nyt elän kisoja omien valmennettavieni kautta.
Parhaimmillaan hän pinkoi satasen aikaan 10.64.
– Olen jonkin verran kilpaillut ikäsarjoissa, mutta nyt aika menee valmennuksessa, ettei ehdi itse harjoitella. Toki treeneissä tulee itsekin liikuttua, sillä junioreille pitää näyttää mallisuorituksia. Mielestäni valmentajan pitää olla kaikissa harjoituksissa läsnä.
Mattsson pitää noin 200 treeniä vuodessa. Lisäksi aikaa menee harjoitusten suunnitteluun. Hänellä on valmennuksessaan 15 pikajuoksijaa ja hyppääjää. Nuorimmat ovat 12-vuotiaita, vanhimmat 16.
– Mukana on lupaavia lahjakkuuksia. He ovat kuitenkin vielä niin nuoria, ettei lopullinen lajivalinta ole selvillä.
Oman haasteensa valmennukseen luo harjoitustilojen puute. Nyt Niittomiesten yleisurheilijat pääsevät talvikaudella treenaamaan vain Ouluhallissa. Omia vuoroja he eivät saa ja joutuvat harjoittelemaan silloin, kun hallissa on vähiten muita käyttäjiä.
– Olemme pyrkineet pitämään harjoituksia neljän aikaan iltapäivällä. Aika ei mene yksiin kaikkien koulupäivän kanssa. Tarvitsisimme harjoittelutiloja Liminkaan. Mahdottomia emme vaadi. Juoksusuorakin riittäisi.
Patrik Mattsson toteaa omaavansa valmentajana kunnianhimoa. Samaa hän toivoo urheilijoiltaankin.
– Valmentajan kiitos on, kun syntyy uusia ennätyksiä ja kilpailut sujuvat hyvin. Ja vaikka kaikki valmennettavat eivät päätyisikään urheilu-uralle, toivon heille jäävän harjoittelusta urheilulliset elämäntavat.
Jossain vaiheessa Mattsson haluaisi siirtyä aikuisten valmennukseen. Vastikään hän suoritti valmentajan tutkinnon.
– Omaa tietotaitoa ja osaamista tulee jatkuvasti kehittää. Luulen, että suurin ongelma suomalaisen yleisurheilun nykytasossa on se, ettei meillä ole tarpeeksi osaavia valmentajia. Työ on sitovaa, etteivät kaikki halua siihen ryhtyä. Ilman halua ja intohimoa homma ei toimi.
Patrik Mattsson toivoisi Oulun seudulle etelän suurten kaupunkien kaltaista harjoittelukeskusta, joka palvelisi ympäri vuoden. Se myös verkostoisi valmentajia ja valmennettavia nykyistä enemmän.
– Pikajuoksussa ja hyppylajeissa monet lahjakkaat nuoret ovat nyt pääsemässä kohti huippua. Valtakunnallisestikin tilanne näyttää hyvältä. Niittomiesten riveihinkin olisi yleisurheiluun tunkua, mutta toimintaa on pitänyt vetää jarru pohjassa haastavien harjoitteluolosuhteiden vuoksi.
Hän korostaa harjoittelun monipuolisuuden merkitystä.
– Paras kunto ja parhaat tulokset syntyvät siten, miten hyvin pohjatyö on tehty.
Ammatiltaan Patrik Mattsson on tietotekniikan insinööri. Nykyisin hän tosin tekee oman yrityksensä puitteissa ristikoita useille eri kustantajille. Hänen ristikoitaan on julkaistu myös Rantalakeudessa.
Lisäksi hänellä on liikunnan ammattitutkinto. Mattsson ehti toimia viitisen vuotta myös henkilökohtaisena kuntovalmentajana. Ristikkomaailmaan hänet houkutteli entinen koulukaveri.
– Nyt työ on kokopäiväistä. Suunnittelen ja piirrän ristikot itse. Usein yhden ristikon tekemiseen menee vähintään yksi päivä.
Aiheet kumpuavat elävästä elämästä. Lisäksi hän toteaa omistavansa ”hirveän läjän vitsikirjoja”.
– Sarjakuvan tekemistäkin olen miettinyt. Ehkä urheiluhahmolle voisi olla tilausta, hän miettii.
Jokin aika sitten Mattsson suunnitteli ja toteutti yleisurheilujaostolle uudet verkkosivut. Niitä hän tekee tilauksesta myös muille.
– Se on mukavaa vaihtelua. Saan tehdä välillä niitä insinöörinkin hommia.
Liminkaa Patrik Mattsson kiittelee asuinpaikkana. Hän on ylpeä kotikunnastaan ja aktiivisesta seurasta.
– Yleisurheilujaostolla on vuosittain noin 30 erilaista tapahtumaa. Niistä suurimpana Uudenvuodenjuoksu. Siinä olemme pian Suomen suurin. Tänä vuonna vietetään jo kymmenvuotisjuhlaa, hän muistuttaa.
Patrik Mattsson
Syntynyt Vaasassa, kasvanut Alahärmässä.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi poikaa.
Tietotekniikan insinööri, suorittanut liikunnan ammattitutkinnon. Tekee ristikoita omassa yrityksessään.
Valmentaa Limingan Niittomiesten pikajuoksijoita ja hyppääjiä.
Motto: ”Peruskestävyys toimii kivijalkana myös pikajuoksuharjoittelussa.”