Pääkirjoitus

Va­li­te­taan­ko meillä liian hel­pos­ti? – Va­li­tus­oi­keus pe­rus­tuu lakiin, mutta va­lit­ta­mi­sen ilosta ei tulisi va­lit­taa, miettii Sau­li-pää­toi­mit­ta­ja

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) otti maanantaina Limingassa kantaa hallintovalitusprosesseihin. Esimerkiksi viime viikolla kerroimme Limingan keskustaan rakennettavan kerrostalohankkeen pysähtymisestä hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen vuoksi. Kunnan kaavoituspäätöksistä puolestaan on parhaillaan hallinto-oikeudessa useita valituksia.

Lintilä tyrmäsi valitusten muuttamisen reilusti maksullisiksi, sillä se olisi perustuslaillisesti kyseenalaista. Lintilän mukaan tilanne johtaisi helposti siihen, että vain varakkaimmilla suomalaisilla olisi varaa valittaa. Ministerin mukaan yksi vaihtoehto voisi olla määrätä valittajalle jonkinlainen sanktio silloin, kun valitus osoittautuu aiheettomaksi.

Valitusoikeus perustuu lakiin. Lähes kaikista kunnan ja valtion viranomaisten päätöksistä voi valittaa. Valituskelpoisia viranomaispäätöksiä ovat esimerkiksi päätökset yhteisistä ja yleisistä asioista – esimerkiksi kunnan budjetista tai kaavoituksesta.

Rakennusteollisuus ja Elinkeinoelämän keskusliitto laativat kaksi vuotta sitten keskustelupaperin kaavoituksiin liittyvistä valituksista. Siinä asiaan otti kantaa muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos Riitta Mutikainen, joka totesi valitusoikeudella olevan tietty ennakkollinen vaikutus hallinnon läpinäkyvään toimintaan: valitusoikeuden tunnistaminen voi jo itsessään ohjata toimintaa. Hän myös huomautti kuntalaisilla saattavan olla vääriä oletuksia tuomioistuimen toimivallasta, sillä se voi vain kumota päätöksen tai hylätä valituksen – ei esimerkiksi muuttaa kaavan sisältöä.

Valitusta ei pitäisi laatia hetken mielijohteesta eikä pelkästä valittamisen ilosta. Päätöksissä kestää usein aikaa, ja pahimmillaan tärkeä, esimerkiksi uusia työpaikkoja luova hanke kaatuu tai hidastuu merkittävästi.