”Onko tuo kaiken vaivan arvoista?” töksäytti terapeuttikollega. Hän ihmetteli työmatkoihin käyttämääni aikaa. Itse olen tottunut pyörä-juna-metro-kävely-yhdistelmääni ja olen tyytyväinen, jos yhdensuuntaisesta matkasta selviää kahdessa tunnissa. Siis silloin, jos junat eivät ole myöhässä tai lakossa.
Vaivannäköni on arvokasta, sillä se mahdollistaa työnteon. Se on vaivan arvoista, koska se pitää minut kiinni arjessa. Jos olisi helpompi vaihtoehto tarjolla, en siitä kieltäytyisi. Nyt on kuitenkin näin.
Onneksi Brysseliin ei ole mentävä joka päivä ja voin työskennellä kotoa käsin. Vastaanotot netin kautta ovat yhä enemmän tätä päivää. En niskoittele kehitystä vastaan, silloin kun ympäristö asettaa omat haasteensa.
Uranvaihdoksestani on kohta kymmenen vuotta. Onko alusta aloittaminen ollut kaiken arvoista? Arvokasta kyllä, helppoa ei. Elintason tippumisen kestää, kun tilalle tulee ajan ja vapauden rikkaus. Selkeän työyhteisön menetys kirpaisee ja kaipaan kahviseuraa. Epämääräisyys ja epävarmuus kulkevat käsi kädessä, niihin ei meinaa tottua. Mutta kyllä niiden kanssa voi elää.
Onko tuo kaiken vaivan arvoista? Tähän saa vastata lapsiaan kotona hoitava vanhempi, kriisiään työstävä pariskunta tai omaishoitaja. Niin myös taiteilijat ja vapaaehtoistyöntekijät. Samoin työtön, joka jaksaa lähettää hakemuksia yhä uudestaan. Ja eronnut, joka hapuilee uutta elämää yksiössään.
Se, mikä toisen silmissä näyttää mielettömältä tai vaivalloiselta, voi olla itselle tärkein asia maailmassa. Haasteiden kohtaaminen voimaannuttaa. Sinnikkyys palkitaan, ainakin välillä. Tai ehkä on kyse ihan vain elämään osallistumisesta: itse kukin yritämme parhaamme.
Elämme taas aikaa, jolloin lehdet täyttyvät uuden ja paremman elämän vinkeistä. Ehkä ei olisikaan tarpeen aloittaa mitään uutta, vaan opetella arvostamaan sitä mitä jo on. Pieni ja vaatimaton voi olla kaunista. Muiden auttaminen voi olla epäseksikästä mutta tärkeää. Oma selviäminen päivästä toiseen saattaa olla hurrattava saavutus.
Oma roolimme tällä planeetalla voi olla hiljaa loistava hiomaton timantti. Ei välttämättä muiden silmissä, mutta itse me tiedämme parhaiten. Olemme vaivan arvoisia, koska jokainen meistä on arvokas.