– Nyt katto alkaa olla viimeisiä huopia vaille valmis, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtajaksi viime vuonna astunut Hannele Heikkilä-Tuomaala.
Työtä ovat siivittäneet Nouseva Rannikkoseutu ry:ltä ja Kotiseutuliitolta saadut rahoitukset. Poikkeuksellisena yksityiskohtana rakennukseen on päätetty tehdä puiset rännit ja tikkaat. Työmaalla vieraillut Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen korjausarkkitehti Raimo Tikka näytti ratkaisulle vihreää valoa.
– Saatte jatkaa. Katot ovat komeat. Niistä saisi antaa useammankin papukaijamerkin, projektia alusta asti valvonut Tikka totesi.
Kyläyhdistys tarttui remonttiurakkaan saatuaan talon lahjoituksena kotiseutuyhdistykseltä. Ajatuksena oli kunnostaa tyhjilleen jäänyt rakennus kylätaloksi. Monella temmesläisellä on muistoja talon menneistä päivistä: yksi oli käynyt täällä poikasena katsomassa elokuvia, toinen puolestaan oli opetellut täällä tanssimaan.
– Ei me turhan päiten tämän eteen talkoilla. Käyttöä varten tätä tehdään. Tämä on ollut Temmeksen sydän, ja sellaisena me sen haluamme myös säilyttää, talkoolaiset miettivät.
Remontista on muodostunut niin kokonaisvaltainen, ettei enää voida puhua entisöinnistä vaan on puhuttava uudelleenrakentamisesta. Työn alkaessa kenelläkään ei ollut realistista kuvaa rakennuksen todellisesta kunnosta.
– Kun alettiin tätä purkaa, niin aina vaan näytti pahalta. Tuntui ettei olisi alettu tähän, jos olisi tiedetty kunto paremmin. Kunto oli pettymys, myöntävät Reijo Sovisalo ja Erkki Honka, jotka ovat olleet alusta lähtien projektissa mukana.
– Tässä näkyi se, mitä tapahtuu kun katto vuotaa maahan asti. Edellisestä kattoremontista ei ollut kauaa, mutta se oli ollut jo pahasti myöhässä, Tikka toteaa.
Työmaalla on viihtynyt puolenkymmentä varttuneempaa talkoolaista. Nuorempaa väkeä ei ole urakan varrella näkynyt. Tikan mukaan talkooporukan koko on ollut siitä huolimatta poikkeuksellisen suuri.
– Yleensä toimeenpaneva porukka on eläkeikäistä. Nuoria pitäisi saada toimintaan enemmän mukaan, Tikka toteaa viitaten myös muihin maakunnassa käynnissä oleviin vastaavanlaisiin hankkeisiin.
Urakkaa on viety eteenpäin pikkuhiljaa ja työtä on tehty perinteisillä tekniikoilla ja ennen kaikkea tunteella.
– Meillä on hyvä porukka. Teemme leppoisalla meiningillä ja nautimme tekemisestä, talkooväen joukosta kommentoidaan.
Talkoosakkiin on saatu matkan varrella myös uusia vahvistuksia. Yksi heistä on Keijo Vähä, joka hyppäsi työnjohtajan rooliin vuosi sitten.
Seuraavina työvaiheina edessä ovat muun muassa vesi- ja viemärijärjestelmien rakentaminen sekä puukuitueristeiden ja paneelien asentaminen. Myös lattialaudat napsutellaan paikoilleen sitten, kun salin sisäkatto on saatu viimeisteltyä.
Väinölän valmistumisen ajankohdasta on jo alkanut sadella kysymyksiä. Ihmiset ovat myös alkaneet seurata urakan etenemistä entistä tiiviimmin muun muassa kyläyhdistyksen Facebook-sivujen kautta. Mitään lupauksia talkooväki ei vielä uskalla valmistumisajasta antaa.
– Kyllä asenne on kylällä muuttunut. Ensin oli epäusko ja sanottiin, että kannattaako tuota edes korjata. Nyt kysellään milloin tänne pääsisi tanssimaan, miehet kertovat.
Raimo Tikan valvontakäynnillä puheenaiheeksi nousi Väinölän ulkoasu. Piirroksissa on kaksi kuistia, mutta todellisuudessa rakennuksessa on ollut yksi kuisti ja yksi avokatos. Myös esteettömyysasiat puhuttivat. Tikka ohjeisti rakennusmiehiä kysymään aina valvovalta viranomaiselta, mikäli rakennusprojektissa aiotaan poiketa piirroksista. Näin säilyy sopu puolin ja toisin.
Tikka kannusti talkooväkeä myös kirjaamaan rakennusprosessia tarinalliseen muotoon, jotta eri vaiheet säilyvät muistissa ja niitä myös jaksetaan lukea. Näin historia siirtyy sukupolvelta toiselle.