TEMMES LIMINKA Koneet ja niiden korjaaminen on kiinnostanut liminkalaista Matti Huhaa aina. Aivan Temmeksen rajan tuntumassa Huhanperäntien varrella lapsuutensa eläneen ja sinne eläkepäivillä takaisin muuttaneen Huhan tiluksilla on tälläkin hetkellä kaksi Fordson Majoria ja yksi Nuffield. Lisäksi sieltä löytyy yksi Vammas-merkkinen kaivinkone.
Aune-vaimo nauraakin, että onhan siitä kaivinkoneesta huvin lisäksi hyötyäkin ollut: kasvualusta pihan kivikkokasveille olisi ollut paljon työläämpi tehdä käsipelillä.
Nuorena miehenä Huha pääsi kahtena kesänä kokeilemaan legendaarista Temmes-kaivinkonetta. Kesällä 1955 ja 1956 hän nimittäin kaivoi pelto-ojia ja tieraveja urakoitsija Heikki Norrbackan Temmes-kaivurilla.
– Heikki osti seudun ensimmäiset kaivurit. Olin juuri saanut ajokortin 20-vuotiaana, ja Heikki tuli tutuksi kiertäessään taloissa puimassa kylän ainoalla ryskyllä. Kai hän huomasi, että olen kiinnostunut koneista, kun kysyi töihin, Huha muistelee.
Temmes-kaivinkoneen kehittivät Temmeksen Haurukylästä kotoisin oleva Vikiön talon isäntä Hannes Pehkonen ja Limingan Ketunmaasta kotoisin oleva Eeli Lempinen vuonna 1955. Tarinan mukaan miehet tekivät kaivurista prototyypin, ja myivät keksintönsä Raahe Oy:lle. Prototyyppi on Raahen museossa.
Raahe Oy valmisti Temmes-kaivinkoneita vuoteen 1967 saakka.
Temmes-kaivinkone pultattiin kiinni traktorin perään, eivätkä kevyemmät traktorit siihen hommaan kelvanneetkaan. Piti olla vähintään Fordson Major tai vastaava isompi traktori, jos mieli kaivinkonetta käyttää.
Vaijereilla toimivan kaivurin käyttämien vaati sen niksien tuntemista. Ojaa kaivettaessa kuljettajan piti työskennellä liki seisovassa asennossa ja käyttää samalla jarrupolkimia. Voimaa piti olla, jotta jaksoi vivuilla ja jarrupolkimillakin ohjata kauhan liikkeitä.
– Illalla tunsi kyllä käsissään, että oli kaivanut ojia, Huha naurahtaa.
Ojien kaivaminen vaijerikäyttöisellä kaivurilla ei ollut maailman nopeinta puuhaa. Ojaa kaivettiin muutama metri, minkä jälkeen oli irrotettava hydrauliset tukijalat, ajettava traktoria hieman eteenpäin, laskettava tukijalat alas ja jatkettava taas kaivamista.
– Mutta jos oli hyvä ja pehmeä maa, ojaa saattoi kaivaa päivässä satakin metriä. Kivisiä tienraveja kaivettaessa metrejä oli vähemmän, Huha muistelee.
Tarkkanakin sai olla. Kaivinkoneyhdistelmä oli parkkeerattava tasaiselle ja kovalle maalle, ja kaatumisen mahdollisuus oli aina pidettävä mielessä.
– Paakoja piti löysätä aina tilanteen mukaan niin, ettei keula nouse pystyyn.
Huha muistaa kiertäneensä urakoimassa Temmeksellä, Lumijoella ja muissa lähipitäjissä. Hän oli kaivureineen rakentamassa myös Heinijärventietä.
– Olihan se siihen aikaan hyvä kesätyö. Palkkaa sai mukavasti.
Huha on käyttänyt myöhemmin myös hydraulisia kaivinkoneita työskennellessään maansiirtourakoitsijoiden palveluksessa. Kuorma-autoyrittäjänäkin hän toimi jonkin aikaa ennen kuin meni Rajavillen kuljetuskaluston huoltomieheksi.
– En tiedä, mikä noissa koneissa oikein on kiehtonut pienestä pitäen. Jokin ihme vietti se on!
Kiimingin Välikylässä asuneet Huhat muuttivat Temmekselle vuonna 2013, kun Aunekin jäi eläkkeelle. Tilan ulkorakennuksissa on tilaa koneille ja maatakin on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan.
– Minulla pitää olla aina yksi traktori, jota rassata. Koneen ulkonäkö ei ole niin tärkeää, kunhan se vain toimii. Joskus harmittaa se, että vanhat koneet häviävät romunkerääjien mukaan, vaikka niillä olisi arvoakin. Monet eivät ajattele asioita kovin pitkälle, Huha harmittelee.
Temmes-kaivuri
Kaivinkoneen suunnittelivat temmesläinen Hannes Pehkonen ja liminkalainen Eeli Lempinen.
Valmistettiin vuosina 1955-1967 Raahe Oy:ssa.
Kaivuri painoi 900 kiloa, kauhan tilavuus oli 120 litraa ja koneen vaatima teho vähintään 15 hevosvoimaa. Myöhemmin valmistettiin myös puomilla hinattavaa perävaunu-mallia, jonka kauha oli 140 litraa ja koneen työpaino 1320 kiloa.
Valmistus lopetettiin hydraulisten kaivinkoneiden vallatessa markkinat vaijerikäyttöisiltä.
