Erilaiset vähemmistöt, kuten saamelaiset, maahanmuuttajat, kielivähemmistöt, ovat vaaravyöhykkeessä ja niistä ollaan kovasti huolissaan. Maassamme on kuitenkin kaksi vähemmistöä, jotka varsinkin sähköinen media on täysin unohtanut. Nämä vähemmistöt ovat rakentaneet maan sotien raunioista, saaneet teollisuuden pyörimään tehden ahkerasti työpäiviä ja maksaneet raskaat verot turvatakseen lastensa tulevaisuuden ja oman vanhuutensa. Mutta mitä tapahtuu?
Tämä sodan kauheudet kokenut sukupolvi on siinä iässä, että sekä näkö- että kuuloaistit heikkenevät ja samalla sosiaaliset kontaktit vaikeutuvat. Toivon, että tämä viesti menisi kuulo- ja näkövammayhdistysten päättävien elinten tietoon ja että he ottaisivat yhdistyksen joukkovoimalla yhteyttä päättäjiin, sillä ei tällainen yksinäinen ääni näy heihin vaikuttavan, vaikka olen ollut heihin kontaktissa.
Kirjoituksissani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sähköisessä mediassa ikäihmiset kuuntelevat ja katselevat yleensä asiaohjelmia, mutta niissä on se paha vika, että asiallinen puhe häiritään käyttämällä musiikkia puheen tehosteena! Kuulovammaisilla on muutenkin täysi työ saada selvää itse puheesta, joten kaikki ylimääräinen ääni tekee kuulemisen ymmärtämisen mahdottomaksi, sillä äänitarkkailijoista huolimatta haastateltavissa on niin erilaisia äänialoja, että toiset kuulevat ja toiset eivät.
Neuvoisin kuvaajia aina näyttämään sen henkilön kasvoja, joka puhuu, sillä me kuulovammaiset koetamme lukea huulilta sen mitä emme kuule. Sanomani kuulostaa saivartelulta, mutta se on täyttä todellisuutta ja kärsimystä kuulovammaisille.
Esimerkiksi Yle. TV1:n aamutelevisio-osuuden siirtäminen kesäajaksi ulos luontoon oli loistoidea, mutta kun ollaan luonnossa, niin siellä vallitsevat luonnon omat äänet. Tuuli suhisee mikrofoniin, lisänä ovat eläinten ja liikenteen äänet. Kyse pitäisi olla asiaohjelmasta, niin katsoisin sen esittämisen kuuluvan sisätiloihin ilman häiritseviä sivuääniä.
Kun ykkösen toimittajat esittelevät aamun ohjelmistoa, niin puheen päälle tulee koko ajan tehosteena musiikkia! Se musiikki pitää poistaa puheen päältä, jotta me kuulovammaisetkin saisimme puheestanne selvää. Jos kuulija haluaa keskittyä puheen ja asian ymmärtämiseen, niin musiikki vie huomion pois itse asiasta!
Eihän luennoitsijakaan mene konserttiin saarnaamaan musiikin päälle.
Aina meitä suomalaisia kehotetaan suosimaan suomalaista, mutta tässäkin asiassa tulee esiin se, että ulkomaista asiaohjelmaa on kuulovammaisen helpompi seurata, kun häiritsevän musiikin voi sulkea pois ja lukea tekstiä. Heikkonäköiselle on vaikea lukea tekstiä, joka on kirjoitettu valkoisin kirjaimin valkoiselle pohjalle. Olen varma, ettei niitä näe hyvänäköinenkään.
Se, että Yle ei suostu laittamaan valkoista tekstiä mustalle palkille, osoittaa Ylen täydellistä välinpitämättömyyttä omista asiakkaistaan. Meitä katsojia ei häiritse, vaikka se palkki peittää pienen siivun kuvan alaosasta. Pääasia on se, että näkee tekstin ja ymmärtää sanoman.
Jo Platon on aikanaan sanonut: Musiikki on tarkoitettu vain sotajoukkojen rohkeuden nostattamiseksi!