– Reissu oli viis kautta viis. Ei vaan, kuus kautta viis, Oskari arvioi.
– Ihan kova, Elmo antaa tunnustusta.
Ensimmäiselle illalle sattui FC Barcelon Mestarien liigan ottelu, jossa isännät löylyttivät PSV:n. Messi-fani Leolle ilta oli erityisen hieno, esikuva kun mätti hattutempun hollantilaisten verkkoon.
Valmentajina FutbolSalou-harjoituskeskuksessa toimi paikallisia huippuvalmentajia ja potkutekniikkaa opetti arvostettu Eeva-Mari Saari. Treenit tuntuivat niin kivoilta, että välillä sitä oli vaikea uskoa todeksi – eikait täällä voida aina treenata näin hauskasti?
Reissussa harjoiteltiin kovaa ja illalla pelattiin. Tulokseksi espanjalaisia vastaan tuli enemmän voittoja kuin tappioita. Kehitystä oli tapahtunut viime vuoden reissuun nähden; sama vastus, jolle viimeksi hävittiin 12-0, päihittyi nyt lukeminen 2-0. Mitä matseistä jäi mieleen, paitsi se eräs ala-arvoinen tuomarityöskentely?
– Vähän jäi harmittamaan kaksi ylärimaa siinä pelissä, missä tuomari pilasi meidän voiton, Leo palaa tapahtumiin.
– Tein kulmasta maalin!, Elmo muistaa.
– Minäkin!, Valtteri jatkaa.
– Se onnistuu kun laittaa kierrettä tai pallo menee maalivahdin kautta.
Oskari ja Leo saivat torjuntatilanteessa pallot naamaan. Silloin se kirveli, nyt jo naurattaa.
Pojat sanovat pelaavansa jalkapalloa, koska se on hauskaa. Hauskuus syntyy monista asioista. Yksi tärkeimmistä on hyvä joukkuehenki. Pelatessa ja treeneissä näkee kavereita ja tapaa uusia.
Parhaiten hauskuus ja yhteishenki pursuaa ja pärisee bussissa pelireissuilla. Kesästä jäi mieleen reissu Kokkola Cupiin, jossa joukkue ylsi finaaliin asti.
Kentällä onnistumiset ja hyvät suoritukset tuovat iloa ja puheenaiheita vuosiksi eteenpäin. Mutta mikä on parasta?
– Kun pääsee tekemään maaleja, Leo sanoo.
– Jos on mokena, hyvät seivit. Kentällä harhauttelu, laukaukset..., Oskari luettelee.
– Kaikki on hauskaa, juokseminen ja laukominen, Elmo heittää.
Harjoittelukin on hauskaa, yleensä, ja harjoituksia odottaa innolla. Hauskuutta tuovat leikkimieliset kisailut, kuten alkulämpöhipat, ja erikoiset jutut, kuten polttopallon pelaaminen jumppapallolla.
Onko voittaminen tärkeintä lajissa? Vastaukseksi tulee yhdestä suusta ”ei”, vaan nimenomaan hauskanpito. Joukkueenjohtaja Janne Kuustien mukaan joukkueessa toimitaan aina hauskuuden ja ilon kautta. Mitä hauskempaa treeneissä ja pelissä on, sitä paremmat ovat tuloksetkin – sama pätee niin juniorijalkapallossa kuin aikuisissakin.
Mutta tunne kuuluu peliin, eikä häviö tunnu koskaan kivalta. Joskus se itkettääkin. Palataan siihen mieleen jääneeseen peliin ja sen tuomarityöskentelyyn.
Pelattiin yliajan yliajan yliaikaa ja paikallinen tuomari tuomitsi espanjalaisille epäsuoran vapaapotkun, koska Pallokarhujen maalivahti ei ymmärtänyt espanjaksi annettuja ohjeita ja epäselviä käsimerkkejä. Vapaapotkua seurasi kaksi paitsiotilanteeseen syöttöä ja epäreilu takaiskumaali. Peli loppui vasta, kun espanjalaisjoukkue oli tasoittanut.
Kun yrittää parhaansa ja laittaa itsensä likoon, eikä se kuitenkaan riitä, tulee itkua ja raivoakin. Mutta se menee ohi ja pettymykset muuttuvat tarinoiksi.
– Sitten se tuomari vaan ragequittas, lähti juoksemalla karkuun pelin loppuessa, Valtteri virnistää.
Jalkapallon maailma tarjoaa pojille paljon muutakin kuin treenejä, pelejä ja reissuja. Pojat seuraavat esikuviensa otteita ahkerasti televisiosta. Fifaa tulee pelattua pelikonsolilla – ja kokeiltua uusi skillejä ja harhautuksia virtuaalimaailmassa. Sen jälkeen on mukava kerääntyä porukalla palloa potkimaan.
Välitunnit kuluvat pallon kanssa, kuten oikeastaan muukin vapaa-aika. Kotipihalta löytyy maalit, ja autotallin ikkunat saavat kyytiä.
Harjoitusleiri Espanjassa antoi junioreille lähtemättömiä muistoja.
Jalkapallossa hauskuus on olennaista, samoin hyvä joukkuehenki.
Pallokarhut 08-joukkue paketoi kauden torstaina.
