Suomessa on yksityisteitä 360 000 kilometriä eli yli kolme kertaan enemmän kuin yleisiä maanteitä. Pysyvän asutuksen käytössä on yksityisteitä 90 000 kilometriä. Tästä loput autolla ajettavia metsä- ja mökkiteitä. Tästä liikenteellisesti merkittävien yksityistiekilometrien varrella asuu puoli miljoonaa ihmistä ja teiden varsilla sijaitsee yhteensä 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Yksityisteiden varsilta kuljetetaan 95 % prosenttia metsäteollisuuden tarvitsemasta puuraaka-aineesta.
90-luvun lopussa Lipposen hallitus lakkautti yksityisteihin kohdistetut valtioavustukset, jotka olivat parhaimmillaan lähes 30 miljoonaa euroa. Kuluvalla Sipilän hallituskaudella avustusta on kyetty nostamaan alkutilanteesta kolminkertaisesti lähes 17 miljoonaan euroon. 90-luvun valtioavustusten leikkauksen jälkeen kunnat ovat kirjavalla tavalla tukeneet yksityisteiden hoitoon ja kunnossapitoon liittyviä toimenpiteitä, mm. Pudasjärvellä silloinen valtuusto linjasi, että kaupunki huolehtii yksityistiet niin kesä- kuin talvikunnostuksen osalta, joiden varrella on vakituista asutusta ja edesauttaa kuntalaisten asumisen mahdollisuuksia kaukanakin keskustasta.
Tämän vuoden alusta voimaan tulleen yksityistielain valmisteluvaihe käynnisti yksityisteiden omistukseen ja hallintoon liittyvän uudistustarpeen. Valtaosa yksityisteistä oli aikoinaan jo järjestäytynyt tiekunniksi, mutta hyvin monien tiekuntien järjestäytyminen oli jäänyt vuosien saatossa päivittämättä. Valmisteilla olleen yksityistielain yksi merkittävin asia on ollut se, että tiekuntien hallinto pitää olla kunnossa ja teiden kunnossapitoon ja peruskorjauksiin saa avustusta vain järjestäytynyt tiekunta. Järjestäytymisen periaatetta ei ole ymmärretty tarpeeksi hyvin, ja se on aiheuttanut tarpeettomia ennakkoluuloja. Järjestäytyneen tiekunnan osakkaalle tulevat kustannukset lasketaan yksiköinnin perusteella. Tieyksiköt muodostuu Maanmittauslaitoksen toteuttaman tietoimituksen kautta.
Kannustankin kaikkia järjestäytymättömiä tietä omistavia tahoja järjestäytymään. Olen lähes sadan osakkaan tiekunnan vetäjä ja voin sanoa kokemuksesta, että ainoastaan nykyisen yksityistielain mukainen tiekunta pystyy toimimaan osakkaiden kannalta oikeudenmukaisesti ja tiekunnan hallinnon hoitamisen periaatteet ovat tulleet tutuiksi ja sen merkitys on ymmärretty. Tässäkin asiassa avoin tiedottaminen osakkaille ja asiaan perehdyttäminen on paras tae hyvään lopputulokseen. Uusikaan laki ei ole täydellinen, mutta se on selkeyttänyt paljon järjestäytyneiden tiekuntien toimintaa.
Vaikka tiekunnat toimisivatkin hyvin, tiekunnat ei pysty kantamaan yksin sitä yhteiskunnallista velvollisuutta, joka tämän hiussuoniverkostomme merkityksen kautta korostuu. Kun puhutaan metsien hakkuumäärien kasvattamisesta tai biotalouden tulevaisuuden näkymistä, kun puhutaan maatalouden elinvoimasta tai puhutaan matkailusta ja yleensä luonnonvarojemme moninaisista käyttömahdollisuuksista, aina liikutaan metsään mennessä ja sieltä lähtiessä yksityisteitä pitkin. Tähän liittyen yksityisteiden valtionavustusten tulee vastata sitä tarvetta mikä merkitys yksityisteillä on Suomen kansantalouden osana. Huolenamme on tämän tärkeän tieverkoston peruskunto. Kestääkö tieverkosto lisääntyvää kuormitusta, mitä metsäteollisuuden kasvuennusteet osoittavat?
Suomen Keskusta kantaa edelleenkin vastuun valtakunnan hiussuonistosta ja sen varrella asuvista asukkaista.
Pudasjärvi