Vaalipuheissa ja blogeissa on paheksuttu reuna-alueiden valtuutettujen halua nostaa esille omien alueiden asioita.
Tämä loppumaisillaan oleva vaalikausi on Uuden Oulun ensimmäinen, jossa liitoskunnat ovat olleet mukana. Puhutaan siltarumpupolitiikasta tai kyläpolitikoinnista, onko se sitä, vai onko se sittenkin asiantuntemusta.
Alueensa asiat parhaiten tietää, se joka alueella asuu? Olipa se alue reuna-alue tai sitten kaupungin kanta-aluetta.
Olisiko aika yhdistää, tavalla tai toisella, nämä voimavarat ja alkaa rakentaa Uutta Oulua todenteolla? Uusi Oulu on pinta-alaltaan niin laaja, ettei se näillä neliökilometreillä pysty olemaan pelkästään tiivistetty kaupunki!
Oulussa järjestetään kevään aikana neljä Oulu-raati tilaisuutta, joiden kutsussa lukee ”Tule suunnittelemaan tulevaisuuden kuntaa yhdessä Oulun kaupungin kanssa ja kertomaan mielipiteesi siitä, miltä esimerkiksi koulutuksen tai hyvinvoinnin pitäisi näyttää Oulussa.
Näiden lisäksi raadeissa keskustellaan tulevaisuuden työelämästä ja uusista työpaikoista, Oulun vetovoimaisuuden vahvistamisesta, osallistumisesta ja vaikuttamisesta, digitalisaation mahdollisuuksista sekä lapsiystävällisestä kunnasta.”
Tilaisuudet ovat Oulunsalossa, Haukiputaalla, Yli-Iissä ja Talvikankaalla, joista viimeksi mainittu on ainoa kanta-Oulun edustaja.
Reuna-alueet ovat kokeneet suuriakin palvelujen leikkauksia viimeisten vuosien saatossa mutta tärkeimpiä on silti saatu usein säilytettyä esim. lähikouluja ja päiväkoteja. Onko se oikein, että reuna-alueen samallalailla veroja maksava kuntalainen, joka useimmiten on vailla vain lähikoulua ja päiväkotia, joutuu ”tappelemaan” vähäisistä kaupungin tuottamista palveluista.
Kiinteistöverot ovat samallalailla määräytyviä ja silti moni joutuu maksamaan yksityistiemaksuja mutta kaava-alueella tiet pitää kunnossa kaupunki! Tuskin reuna-alueella asuva on vailla kaikkia palveluita, vaan poikkeuksetta kaikilla on auto, tai kaksi, jolla kuljetaan töissä ja muilla asioilla.
Työssä kulkeminenkin alkaa kärsimään monilla mikäli lapsien päiväkodit ja lähikoulut siirretään (kymmenen-nien) kilometrien päähän.
Pidetään huolta tulevaisuuden tekijöistä, eli lapsistamme, jo heidän alkutaipaleelta saakka.