Eteläafrikkalaisen ystäväni tuoreet terveiset huolestuttavat. Kapkaupungin lähistöllä riehuvat tuhoisat maastopalot. Ei ole satanut moneen vuoteen. Kauhu on vallannut ihmiset. Tulevaisuutta ei tunnu olevan. Eniten tuhoja on mustien asuttamilla alueilla. Nyt toivotaan vain sateita.
Sähköposti tuo virolaisen kummipoikani kuulumiset. Palvelukodissa asuva nuori kehitysvammainen on huonossa kunnossa. Nyt on lopulta valoa tunnelin päässä. Toinen silmä leikataan lähiviikkoina. Silmälaseilla hoidetaan loput. Nuori mies odottaa toiveikkaana seuraavaa kesää. Tapaamme silloin pitkän tauon jälkeen. Tiemme yhtyivät yllättäen monien vuosien jälkeen.
Nyt yhteyttä pidetään viikoittain. Onneksi on sähköposti. Jos tulee kiireellinen asia, tieto kulkee nopeasti. Joulu- ja syntymäpäivälahjapaketit ovat hänelle tärkeitä. Hyvissä ajoin ennen H-hetkeä hän aloittaa muistuttamisen. Toiveitakin tulee, mutta ne ovat pieniä. Ne on helppo täyttää. Jokaisessa viestissä hän sanoo tärkeitä asioita: Rakas kummitäti, minulla on ikävä sinua..
Suomalaisten jokapäiväiset huolenaiheet ovat toisenlaisia kuin Afrikassa ja Virossa, mutta silti arjessamme on paljon yhtenäisyyksiäkin. Jos emme pidä huolta luonnosta, luonto reagoi. Tämä on täyttä totta myös Suomessa. Olemme osa luontoa. Ympäristö on veljemme, jota pitää rakastaa.
Niin Afrikassa, Virossa kuin Suomessakin tarvitsemme toisia ihmisiä. Toisista ihmisistä välittäminen ja erilaisuuden kunnioittaminen kuuluvat ihmisyyteen. Jokaisella pitäisi olla joku, joka muistaa, käy kylässä, kuuntelee kuulumiset, pyytää lenkille, kysyy, millainen päivä sinulla tänään on.
Lähimmäinen on olemassa erityisesti silloin, kun kaikki ei mene hyvin.
Näissä kuntavaaleissa ratkaistaan pitkiksi ajoiksi kotikuntamme Kempeleen tulevaisuuden suuntaviivat. Yhteisöllisyys on kunnassamme yhteisesti sovittu ohjenuora. Sitä me voimme jokainen toteuttaa omassa arjessamme. Olkaamme ihmisiä toisille ihmisille.
Tulevassa sote-uudistuksessa on paljon epävarmuustekijöitä.
On tärkeää pitää kaikissa tilanteissa huolta siitä, että kukaan ei jää turvaverkon ulkopuolelle. Erityisesti kaikkein heikoimmista täytyy pitää huolta.