On taas aika, kun käännetään ”velat saataviksi”, vastustetaan kaikkea pahaa ja luvataan kaikille kaikkea hyvää. Tarjotaan ihmisille hernekeittoa, makkaraa ja poniajelua.
Samaan aikaan unohdetaan, mitä ollaan oltu juuri päättämässä valtuustossa ja mistä ollaan puhuttu suurella äänellä eri keskustelufoorumeilla. Otetaan itselle kunnia naapurin tekemistä valtuustoaloitteista ja ollaan kaikkien kuntalaisten puolella.
Mutta miten oikeasti?
Eikö juuri näillä hernekeitoilla ja poniajeluilla yritetä lahjoa ihmisiä, sekä saada unohtamaan valtuustossa tehdyt huonot päätökset.
Lähetetään puolueen vaalimainoksia, joissa mainostetaan isoon ääneen esimerkiksi: ”vanhuksien oikeuksista ja palveluista”, mutta ollaan oltu juuri päättämässä, että heidän palveluista leikataan.
Kuinka moni valtuutettu muistaa kuntalaisia myös vaalien välillä?
Kuinka moni valtuutettu uskaltaa ottaa vastuun tehdyistä huonoista päätöksistä ja myöntää tehneensä ehkä ”pienen” virheen? Jos vielä muutamia päiviä aikaisemmin kerrot julkisesti jäävän pois vaaleista, mutta ilmoittaudutkin taas ehdolle, niin eikö tämä ole ihmisten aliarvioimista?
Taitaa ihmiskunnan suurin huijari ja loinen olla itse poliitikko.
Onko yhteiskunnalla toivoa, jos poliitikot ja politiikkaan haluavat ajattelevat ensisijaisesti vain itseään?
Mistä löydämme sellaiset ihmiset politiikkaan, jotka tekevät mitä lupaavat ja sanovat asiat suoraan kansan kielellä?
Haastan jokaisen kuntavaaliehdokkaan kertomaan kolme oikeaa vaalilupausta, minkä puolesta he taistelevat ja mistä heillä ei takki käänny, sekä sanomaan asiat selvästi kansan kielellä, ilman ympäripyöreyksiä.
Minun vaalilupaukset ovat: Ei pakolaisia Liminkaan. Pelastetaan kyläkoulut. Vähävaraisille enemmän.