Kuluneella eduskuntavaalikaudella hallitus kävi pitkällisen mutapainin alkoholilain uudistuksen parissa.
Merkittävin muutos oli lopulta se, että vahvempia oluita ja lonkeroita sai vuoden 2018 alusta alkaen myydä myös ruokakaupoissa.
Yksilön vapauksia, verotuloja ja markkinoiden kilpailua lisäävä uudistus sai jo alkumetreillään osakseen voimakkaan vastalauseiden myrskyn.
Opposition retoriikassa uudistusta verrattiin räikeimmillään jopa terroristi-iskuun. Taustatukea pelonlietsontaan antoi aikaisemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka asemoi itsensä Alkon edunvalvojien rintamaan.
THL:n asiantuntijat väittivät ennen alkoholilain uudistusta, että kulutus ja pahoinvointi tulisivat yhteiskunnassa kasvamaan radikaalisti.
Myöhempien tutkimusten valossa näin ei ole kuitenkaan käynyt.
Holhousriippuvaisten yllätykseksi ihmiset ovat panostaneet enemmän tuotteiden laatuun kuin määrään.
On aiheellista kyseenalaistaa, että olivatko asiantuntijat alunperinkään asiantuntijoita vai pikemminkin ennustajia, veikkaajia tai oman agendansa edustajia. Samalla herää kysymys, että mitä kaikkea muuta meiltä hallintoalamaisilta kielletään aiheettoman pelottelun ja holhouksen vuoksi?
Seuraavalla hallituskaudella liberaalia alkoholipolitiikan linjaa tulee jatkaa määrätietoisesti.
Ensivaiheessa viinien myynti tulee sallia ruokakaupoissa ja myyntiaikarajoituksista luopua.
Pitkällä aikavälillä alkoholilainsäädännön ohjenuoraksi riittää, että pidämme alaikäiset siitä erossa.
Muuten suomalaisia tulisi kohdella kuin vastuullisia aikuisia.
Näiden uudistusten käsittelyn aikana on hyvä muistaa, että THL on raittiuslobbarina puolensa jo valinnut.