Jokainen saa uskoa mihin ja mitä haluaa, se on yksilön vapautta ja mielestäni myös eräänlaista mielipiteiden rikkautta. Näin myös Anne ja Toni Torppa (RL 30.6.), jotka uskovat Raamatun tarinaan Noan arkista. Koska on täysin uskomattomasta väitteestä kyse, Torpat pikkuisen luistavat Raamatun kirjaimellisesta tulkinnastaan ja uskovat ”...ettei arkkiin otettu eri hyönteis- tai kalalajeja, vaan vain ilmaa hengittäviä eläimiä.” Mainio esimerkki siitä miten tarpeen vaatiessa mikä tahansa uskon asian kääntyy lipevästi uskottavampaan suuntaan.
Tosiasioita ei voi muokata mielensä mukaan, tosiasiat pysyvät muuttumattomina. Siinä on uskon ja todellisuuden ero.
Tosiasioita opitaan muun muassa koulussa ja todellisuus valkenee omien kokemusten kautta. Tosiasia on esimerkiksi se, että sekä hyönteiset että kalat hengittävät happea. Tyhjiöön suljettu hyönteinen kuolee hapen puutteeseen (tosiasia). Kalat suodattavat hapen vedestä kidusten avulla ja mikäli vesistö kärsii hapen puutteesta, kalat kuolevat (käytännön esimerkki todellisuudesta).
Happi on elintärkeä maapallon monimuotoiselle elämälle, sillä vain harvat bakteerit ja eliöt kykenevät selviytymään hapettomissa olosuhteissa. Suurin osan maapallon hapesta syntyy kasvien yhteyttämisprosessin sivutuotteena, mutta happea vapautuu myös veden ja typpidioksidin hajotessa auringon säteilyn vaikutuksesta.
Meillä on vain tämä yksi maapallo. Jos se tuhoutuu, emme voi rakentaa arkkia jolla seilailisimme ympäri universumia odotellen maapallon toipumista. Ilmastonmuutos on torjuttava nyt ja niihin talkoisiin on kaikkien osallistuttava.
Ilmastonmuutoksesta keskustellessa vilahtaa toisinaan uusi sana ”ilmastonmuutosuskovainen”. Sillä viitataan halventavasti ihmisiin jotka tietävät ilmastonmuutoksen olevat tosiasia. Termi on halventava juuri siksi, että kysymys on tiedosta, ei uskosta. Minkälaista termiä pitäisi käyttää peruskoulun päästötodistuksen saaneista jotka uskovat hyönteisten ja kalojen hengittävän jotain muuta kuin happea, mutta eivät tiedä mitä?
Parempi kun ei nimitellä ketään, ei omassa uskossaan eikä todellisuudessa kiinni eläviä, vaan keskitytään mieluummin toimimaan siten että että ympäristöpoliittiset ratkaisut ja maapallon tulevaisuuden kannalta ratkaisevat päätökset tehtäisiin nyt ja tulevaisuudessa tosiasioihin perustuen, tolkun ihmisten toimesta.
Päivittäin saa lukea mielipiteitä joissa ei uskota ilmastonmuutokseen tai ihmiskunnan kuljettavan tätä planeettaa tuhoa kohti. Maapallon tuho on pelottava asia, joten ihminen haluaa luonnostaan uskoa toisin. Se on uskon asia, valitettavasti tosiasiat ovat eri asia ja niitä ei uskomalla muuteta. Jos me kaikki tiedosta huolimatta uskoisimme ihan mihin ja mitä vaan, tosiasioista riippumatta, ihmiskunta tukehtuisi oman ihmisyyteensä.