Suomi on velkakriisissä. Kyse on tavallisten ihmisten ajautumisesta velkojen ja ulosottojen julmaan kierteeseen. Perintätoimistot lähettävät valtavan määrän uhkaavia kirjeitä joka päivä. Voudit perivät saamisia yli neljäsadallatuhannelta suomalaiselta. Määrä on hälyttävän suuri. Kun useampi kuin joka kymmenes aikuinen on ulosotossa, on asialle tehtävä jotakin. Ulosottoon on päädytty monesta eri syystä ja perinnässä olevat saatavat vaihtelevat myös määrältään. On kymmenien tuhansien eurojen velkoja, joista ei saada perittyä edes viivästyskorkoja. Ne ovat omiaan ajamaan elinikäiseen velkavankeuteen. Työssä käynnissä ei enää ole mieltä, kun palkat hupenevat korkoihin.
Huomattavan suuri osa ulosotoista koskee pienempiä saamisia: noin 40 prosenttia velallisista on ajautunut ulosottoon enintään satasiin nousevien saamisten takia.
Kaiken keskellä Sipilän hallitus purkaa normeja ja poistaa perintäyhtiöiden luvanvaraisuuden. Perintäyhtiöiden ”hallinnollista taakkaa” halutaan vähentää, ja jatkossa niiltä edellytetään vain rekisteröitymistä. Täytyy vain toivoa, että alalle tulijoita valvotaan riittävästi.
Kertakaikkista ihmelääkettä ei velkakriisiin löydy. Asialla on nimittäin toinenkin puoli: jos osa velallisista voisi jättää velkansa hoitamatta, kaatuisivat kustannukset muille.
Luottoa ei tällöin enää saisi ilman asunnon tai muun omaisuuden panttaamista. Ja velkarahan korkoihin liitettäisiin reilut riskilisät kaikilta rahaa tarvitsevilta.
Nykyaikainen yhteiskunta toimii luoton varassa. Ruokaostoksista suurin osa maksetaan korteilla, ja usein käytetään muutaman viikon korotonta maksuaikaa. Liki kaikki asuntokaupat edellyttävät velanottoa, ja lainarahaa on tarjolla miltei kaikkiin muihin isompiin hankintoihin. Luottotietojen on oltava kunnossa. Jos aikoo vuokralle asumaan, tulevat luottotiedot silloinkin vastaan vuokranantajien selvittäessä maksuhäiriöt. Jopa töihin pääsy saattaa tyssätä, jos velkoja on ulosotossa.
Ongelmavyyhdin purkaminen pitäisi aloittaa julkishallinnon maksurästien ulosotosta. Ulosottoasioista on nimittäin 40 prosenttia juuri näitä. Kyseessä on arvatenkin rästissä olevia sairaalamaksuja ja muita julkisten palveluiden käytöstä perittäviä asiakasmaksuja.
Hyvinvointivaltion ei ole järkevää antaa palveluita toisella kädellä ja ulosottaa maksuja toisella. Palvelumaksujen hoitaminen pitäisi voida siirtää sosiaalisen luototuksen piiriin: maksuja perittäisiin, mutta ilman kohtuuttomia korkoja ja kuluja.
Tälle uudistukselle tulee kiire. On nimittäin aiheellista pelätä, että hallituksen sote-uudistuksen kasvattamia kuluja peritään aikanaan korkeampina asiakasmaksuina.