Luomutilaa pyörittävät Tytti ja Marko Repo seisahtuvat navetan käytävälle katselemaan lehmien touhuja. Vastasyntyneet vasikat emoineen nauttivat olostaan omissa aitauksissaan.
– Niille annetaan muutama päivä olla kahdestaan. Sitten ne pääsevät tuonne mammakerhon puolelle, Tytti hymyilee ja viittaa käytävän toisella puolella olevaa isompaa tilaa.
Revoilla on takanaan viides kesä näissä maisemissa. Nelihenkinen perhe muutti Lumijoelle Haapavedeltä, jossa he olivat tarttuneet Markon vanhan kotipaikan ohjaimiin ja kasvattaneet pienen kasvinviljelytilan monikymmenpäiseksi lihakarjatilaksi. Pariskunta ennätti kehittää Haapaveden paikkaa kymmenen vuoden ajan. Sitten rajat alkoivat tulla vastaan.
– Tilan sijainti oli hankalasti taajaman reunalla ja mäen päällä, joten sitä ei voinut enää laajentaa. Haapavedellä meillä oli vain pieniä peltolohkoja siellä täällä. Halusimme hyvänmalliset pellot, joita on helppo viljellä ja hallinnoida, Marko taustoittaa.
Uutta tilaa etsittiin aina Turkua myöten, mutta lopulta sopivin paikka löytyi Lumijoelta – Tytin entiseltä kotipaikalta.
– Toimme kaiken liikkuvan tänne. Myös karjan. Aluksi tässä oli vain omakotitalo. Aika alusta olemme lähteneet tätä rakentamaan, Tytti kuvailee.
– Joka vuosi on nyt navettaa paisutettu. Tarkoitus olisi laajentaa tätä vielä 20 metriä, Marko visioi viittoen rakennuksen jatko-osan suuntaan.
Kaikkien toimintojen siirtäminen Haapavedeltä Lumijoelle vei kolme vuotta, ja siirtymävaiheessa Revot pyörittivät kahta tilaa päällekkäin. Pariskunta kertoo monien hämmästelleen heidän muuttopäätöstään.
– Tilanne oli ennennäkemätön myös Ely-keskukselle. Siellä ei ollut aiempaa kokemusta tilanteesta, jossa tilalliset pakkaavat kamppeensa ja muuttavat toimintansa kanssa toiseen paikkaan. Tilan muutto oli kuitenkin meille oikea ratkaisu, Tytti toteaa.
Paikkakunta vaihtui, mutta tilan nimi ja tilallisten kehittämisinto pysyivät muuttumattomina. Myös Repojen ajatusmalliin sopiva luomustatus on kulkenut mukana lukuun ottamatta muuttopuuhista johtunutta katkeamisvaihetta.
Viiden Lumijoella vietetyn vuoden aikana karjan kasvattamiseen ja nurmen viljelyyn keskittyvä tila on kasvanut ripein askelin nykyiseen mittaansa. Toiminta aloitettiin käytännössä nollasta ja nyt viljelyssä on 280 hehtaaria peltoa ja 80 hehtaaria raiviota odottaa raivaajaansa. Emojen määrä on kasvanut noin sataan, ja ensi vuonna aikuisia lehmiä olisi tarkoitus olla toistasataa. Lisäksi tilanpidon ohessa pyöritetään koneurakointipuolta.
– Lumijoella meillä on ollut hyvät mahdollisuudet kasvattamiseen. On saatu maata ja se karja, joka on haluttu. Ja on tämän eteen töitäkin tehty, Tytti tiivistää ja toteaa samaan hengenvetoon vanhemmilta saadun avun olleen korvaamatonta lastenhoidossa ja rakennushankkeissa.
Rauhallinen ja helposti käsiteltävä hereford oli Repojen aloituskarjana Haapavedellä, ja nyt he ovat palanneet takaisin sen pariin muutaman eri kokeilun jälkeen.
– Tässä Lumijoella meillä oli ensimmäisenä vuonna ylämaankarjaa. Sitten oli loppukasvatushiehoja ja sitten löysimme yhteistyökumppanin, jonka kanssa aloimme tuottamaan vasikoita ja emolehmäaihioita. Tätä olemme tehneet nyt pari vuotta, Tytti kertaa vaiheikasta matkaa.
Revot myöntävät, että tilan kehittäminen on ollut taloudellisesti raskasta. Samalla se on kuitenkin ollut juuri sitä, mitä he ovat halunneet tehdä. Vaikka katse on Kokkopuron tilalla vahvasti eteenpäin, on huoli maatalouden nykytilasta löytänyt tännekin.
– Se on huolestuttava suunta, että tuottajahinnat koko ajan laskevat ja kustannukset vastaavasti nousevat. Tilanne on kestämätön. Koko ajan pitää laajentaa, että pystyy kattamaan kulut ja pitää tehdä tilan ulkopuolista työtä, että voi satsata tähän, Marko päivittelee.
Lumijoen MTK:n johtokuntaan kuuluva tilan isäntä kiertäisi mielellään kokouksissa jakamassa ajatuksiaan aiheesta kollegojen kanssa. Tähän jää kuitenkin tilan pitämiseltä vain harvoin aikaa.
Revot ovat rakentaneet ja raivanneet määrätietoisesti 14 vuoden ajan. Nyt rakenteilla on konesuoja ja komponenttivarasto ja suunnitelmissa viljelysmaiden lisääminen ja toisen navetan rakentaminen entisen rinnalle. Haaveissa siintää myös loppukasvatus ja suoramyynti.
Mikä tätä kaksikkoa ajaa eteenpäin?
– Tykkäämme tästä työstä ja meillä on mahtavat yhteistyökumppanit. Tuntejahan tässä ei lasketa, eikä viikonloppuja tai lomia juuri ole. Välillä mennään neljän tunnin yöunilla. Se helpottaa kovasti, että meillä on samanlaiset visiot, Tytti tuumaa.
– Mieleen on maalautunut loppukuva, ja se on vielä saavuttamatta. Onhan tämä välillä ollut härkäpäistäkin eteenpäin menemistä. Työ on mukavaa, mutta byrokratia sen sijaan vähän korpeaa, Marko lisää.
