– Tyrnävänjoelta voi bongata lauantaina parisenkymmentä kilpakalastajaa aamu kahdeksan ja iltapäivä viiden välillä, järjestävään seuraan, Pohjanmaan kilpaperhokalastajiin kuuluva Heikkinen sanoo.
Hän toivoo ilmojen haltijalta vesisadetta ennen kilpailua.
– Yleensä toukokuun ongelmana ovat tulvat, mutta nyt tuskaillaan veden vähyyden kanssa. Toivottavasti Tyrnävänjoen vedenpinta ei enää tästä laske, jotta kisat saadaan vietyä läpi kunnialla.
– Veden lämpötilankaan ei soisi enää nousevan, sillä kalat stressaantuvat kuumuudesta.
Heikkinen jättää itse Tyrnävänjoen kilpailun väliin, sillä hän on jo lunastanut paikkansa SM-finaaliin.
– SM-kisan runkosarjaan kuuluu nelisenkymmentä karsintakisaa, joista 40 parasta kilpailijaa valikoituu Taivalkoskella 17.-19. elokuuta järjestettävään finaaliin. Huomioon otetaan kilpailijan kahden parhaan kisan pisteet, Heikkinen valottaa kilpailusysteemiä.
Heikkinen lunasti paikkansa SM-mittelöön voittamalla karsintakilpailut Keuruun Valkeisjärvellä sekä Kouvolan Vekarajärvellä.
– Tämän paremmin ei kausi olisi voinut lähteä käyntiin, mies myhäilee.
Huono ei ollut edelliskausikaan; Heikkinen voitti yhdessä seurakavereidensa Aki Tikkasen ja Janne Miettisen kanssa perhokalastuksen joukkuesuomenmestaruuden.
SM-finaalipaikka on Heikkiselle tärkeä, sillä mies haaveilee maajoukkuepaikasta. Haaveen toteutumiseksi SM-finaalissa on pärjättävä kolmena vuonna peräkkäin.
– Olisihan se hienoa päästä osallistumaan Kuusamossa vuonna 2020 järjestettäviin MM-kisoihin. Edelliset MM-kisat järjestettiin Suomessa, Simojoella, vuonna 2007. Tuolloin osallistuin kisaan toimitsijana ja oikeastaan sieltä lähti koko kisakipinä.
Janne Heikkinen kertoo kalastuksen viehättäneen häntä pikkupojasta lähtien.
– Hailuodon mummolasta merihauen pyynnistä se lähti. Perhokalastukseen hurahdin mopokortti-iässä. Kävin perhonsidontakurssilla Kempeleen kansalaisopistossa, enkä ole sen jälkeen kalastanut millään muulla kuin omatekoisilla perhoilla, Heikkinen taustoittaa.
Hän kuvailee perhokalastuksen olevan kalastusta aidoimmillaan.
– Perholla kalojen pyytäminen on lähimpänä kalojen luontaista ruokailukäyttäytymistä. Se tekee lajista äärimmäisen mielenkiintoisen.
Heikkistä perhokalastuksessa viehättää myös lajin haasteellisuus ja monipuolisuus.
– Sidonta vaatii hyvää näköä sekä käden ja silmän koordinaatiota, keskittymiskykyä ja mielikuvitusta. Myös perholla kalastamisessa piisaa haastetta. Jokaiselle kalalajille on omat taktiikkansa.
Heikkinen sanoo puolet perhokalastukseen uhratusta ajasta kuluvan veden ja toinen puolikas työpöydän äärellä.
– Suomen luonto sanelee rytmin. Talvet sidotaan ja kesät juostaan pää kolmantena jalkana kalalla.
Hän laskeskelee kalastuspäiviä kertyvän vuodessa noin 70. Valtaosa kalareissuista suuntautuu Iijoelle, Kuusamo-Taivalkoski -akselille.
– Oulusta täytyy valitettavasti lähteä merta edemmäksi kalaan. Oulun seudun parhaat kalavedet löytyvät mielestäni Tyrnävänjoelta sekä Ylikiimingistä.
Heikkisen kalareissut eivät ole iisiä laiturinnokassa fiilistelyä, vaan tavoitteellista itsensä kehittämistä.
– Pyrin kalastamaan monipuolisesti eri kalalajeja erilaisissa vesissä puroista jokiin ja järvistä mereen. Pohdin kalastusta paljon myös teoriassa. Perhokalastus on ajatuksissa vuoden jokaisena päivänä.
Heikkinen kuuluu sekä Oulun seudun perhokalastajiin että Pohjanmaan kilpaperhokalastajiin.
– Seuratyöllä on tiedonjaossa iso merkitys. Olen ammentanut valtavasti oppeja kokeneilta seurakavereilta. Alan kirjallisuuttakin on tullut kulutettua ja YouTube-videoita katseltua, mutta hyväksi kalastajaksi voi tulla vain kalastamalla, Heikkinen puhuu.
Motivaatiota ruokkivat onnistumiset:
– Viime kesältä kohokohtana on jäänyt mieleen elämäni suurimman, 68 senttisen ja nelikiloisen, luonnonmukaisen taimenen narraaminen.
Heikkinen tähdentää, että perhokalastuskilpailussa yhdellä suurella vonkaleella ei kuitenkaan ole merkitystä. Perhokalastuskilpailuissa tavoitteena on saada kalaa mahdollisimman paljon, mahdollisimman tasaiseen tahtiin.
– Kisoissa lähtökohtana on minimoida tuuri ja maksimoida osaaminen.
Vaikka perhokalastuskilpailuissa kalaa nousee runsaasti, tyrnäväläisten ei tarvitse pelätä kilpailijoiden tyhjentävän Tyrnävänjoen kaloista, sillä pyydettyjä kaloja ei tapeta.
Eläinsuojelijoidenkaan ei tarvitse olla huolissaan:
– Valtaosa perhokalastajista, minä mukaan luettuna, kalastaa väkäsettömillä koukuilla, jotka eivät vahingoita kalaa ja kohtelevat kalaa muutenkin arvostaen, eläimenä.
Heikkinen sanoo monen urheilukalastajan tekevän vapaaehtoistyötä kalojen hyväksi.
– Tavoitteena ei ole suinkaan saada vesiä tyhjäksi, vaan yhteinen intressi on se, että kalakannat voivat hyvin. Itsekin olen vapaaehtoisena mukana Oulun Hupisaaren projektissa tekemässä kaloille kutualueita.
