Julkisten palveluiden sähköistyminen, sähköinen taloushallinto, älytuotteet sekä robotiikka. Siinä muutamia esimerkkejä digitalisaation synnyttämistä teknologioista ja palveluista.
Digitalisaatio on ajankohtainen, koko yhteiskuntaa koskettava ilmiö. Digitalisaatio on tärkeänä välineenä esimerkiksi kaikkien tuntemassa SOTE-uudistuksessa, jossa tavoitteena on tehostaa ja parantaa terveydenhuollon prosesseja ja tiedonsaantia sähköisillä järjestelmillä. Pienemmässä mittakaavassa digitalisaatiota edustavat esimerkiksi bussipysäkkien sähköiset aikataulunäytöt tai kodinkoneiden älyjärjestelmät ja -ohjaukset. Lyhyesti sanottuna digitaalisuus tarkoittaa digitekniikan käyttöönottoa yhteiskunnan jokaisella osa-alueella – eli ATK:n ujuttamista uusiin tehtäviin ja asioihin. Kokonaisvaltainen tulkinta digitalisaatiosta on, että se on merkittävässä roolissa liike-elämän ja yhteiskunnan muutoksessa – myös siinä, miten toimimme, ajattelemme ja koemme.
Digitalisaation vaikutukset ovat laajat. Koko yhteiskunnan tasolla rakenteet muuttuvat, kun esimerkiksi vaikuttamisen keinot ja työ muuttuvat. Organisaatiotasolla tarjotaan nykyisiä palveluita uusilla tavoilla ja hylätään vanhoja käytänteitä. Saman teki aikoinaan teollistuminen.
Nykynuori on kasvanut pitkälti digitaaliseen maailmaan, asioita on totuttu hoitamaan netin välityksellä ja oikean paperin käsittely alkaa olla harvinaista. Lompakosta löytyy käteistä yhä harvemmin, ja kohta fyysinen ajokorttikin taitaa olla historiaa. Pysyvätkö kaikki ihmiset mukana tässä muutoksessa? Tai haluavatko kaikki hoitaa asiat sähköisesti vai onko kaipuu kasvokkain tapahtuvaan asioiden hoitamiseen paikkansa pitävä?
Digitalisoituminen voi yhtäältä säästää kustannuksia, varsinkin pitkässä juoksussa, mutta toisaalta se on alkuvaiheessa merkittävä kustannuserä. Minusta monessakin mielessä se voi olla sijoitus tulevaisuuteen. Monessa organisaatiossa aikailu voi johtaa siihen, että luovuttaa kilpailuedun muille. Joka tapauksessa digitalisaatio luo myös uutta työtä ja se tuo uusia mahdollisuuksia kehittää itseään ja organisaatiota.
Lienee kuitenkin selvää, että sähköiset palvelut ja laitteet lisääntyvät. Hyvin usein digitalisaatio tuo palveluihin parannusta, mutta samalle se myös haastaa työntekijät ja palveluiden käyttäjiä.
Digitalisaatio on samalla sekä rakentava että rikkova voimavara. Esimerkiksi musiikissa, markkinoinnissa ja muissa liiketoiminnan vanhoilla aloilla vanhat arvoketjut ovat jo tuhoutuneet. Se tuo samalla uusia mahdollisuuksia uusille ja innovatiivisille toimijoille. Internetin ja digitaalisen ympäristön potentiaalia kuvaa hyvin se, että tällä hetkellä maailmassa on jo enemmän mobiililaitteen omistajia kuin hammasharjan omistajia.
Digitalisaatiokeskustelu ja digitalisaatioon asennoituminen on haasteellista sukupolvien välisten erojen takia. Koko käsite voidaan nähdä hyvin eri tavalla sukupolvesta riippuen: vanhemmalle sukupolvelle digitalisaatio on digitalisaation aiheuttama muutos ja nuoremmalle sukupolvelle se on vain luonnollinen kehityksen jatkumo. Toiselle se on muutos ja toiselle se on arkipäivää. Tämä ei tarkoita sitä, että joku toinen sukupolvi on toistaan huonompi tai parempi. Kyseessä on vain fakta, että offline ja online -maailmat ovat vielä tällä hetkellä kaksi erilaista maailmaa. Niissä toimii osittain jopa eri lait ja eri käytännöt.
Itse lähentelen viittäkymppiä ja kuulun varmaankin digikeskustelussa johonkin välimaastoon. Näen kuitenkin, että asioiden on mentävä eteenpäin. Kehitys kehittyy, kuten sanonta kuuluu. En voi kuitenkaan kieltää sitä, että pidän enemmän siitä, että asiat hoidetaan kasvokkain tai, että lompakosta löytyy käteistä rahaa. Siitä huolimatta digitalisaatio tuo mielestäni enemmän hyvää kuin huonoa.