Tyrnävän pesäpallolla on pitkät perinteet. Suurin kilpailumenestys on tullut nimenomaan naisten puolelta: moni muistanee edelleenkin Tempauksen yhdeksänvuotisen taipaleen Superpesiksessä, jonka huippukohtana oli vuonna 2003 voitettu hopea. Superpesisajoista on kulunut kohta jo kymmenen vuotta, mutta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, ykköspesiksessä, pelaa nykyisin Tempauksen naisten joukkue. Se nousi sinne toissa vuonna suomensarjasta.
Joukkueenjohtaja Kari Marjomaa kertoo Tempauksen taistelevan tällä hetkellä kynsin ja hampain sarjapaikastaan.
– Tiukkoja pelejä on edessä. Erot keskikastissa ovat toki pieniä, pisteen sisään mahtuu neljä joukkuetta. Seitsemänneksi on vielä mahdollisuus kivuta.
Ykköspesisjoukkueen pelaajat ovat suhteellisen nuoria, mutta joukkueen vaihtuvuuskin on ollut vähäistä. Pelit kerryttävät siis arvokasta kokemusta tulevia vuosia ajatellen.
Mistään luksuksesta ei ykköspesiksen kohdalla kuitenkaan voi puhua: esimerkiksi pelimatkat ovat tyrnäväläisille pitkiä. Lähin vastustaja 12 joukkueen sarjasta löytyy Ylivieskasta, sitten täytyykin mennä jo Vaasaan ja Nurmoon saakka.
– Vieraspelit ovat meillä viikonloppupelejä, joita on useimmiten tuplasti, eli sekä lauantaina että sunnuntaina. Vaatii naisilta melkoisesti voimia pelata hyvällä tasolla kaksi peliä kahteen päivään – ja ajomatkat päälle, Marjomaa toteaa.
– Onneksi sarjataso on näillä näkymin muuttumassa parempaan suuntaan ensi kaudeksi. Joukkueet jaetaan runkosarjan osalta kahteen lohkoon, mietti talkoohommissa työskennellyt Mikko Fasse.
Elääkö unelma Tyrnävällä pelattavasta superpesiksestä edelleen?
– Aika näyttää, noustaanko jossain välissä takaisin. Ei ole kiellettykään nousemasta, Marjomaa sanoo hymyillen.
Merkittävä osa Tempauksen pesäpalloilua on talkooväki. Pelkästään ykkösen pelissä töissä oli kymmenkunta talkoolaista.
– Ei tämä muuten järjestyisi. Täytyy hoitaa lipunmyynti, järjestyksenvalvonta, liikenteenohjaus, kaikki vapaaehtoisvoimin, Mikko Fasse toteaa hymyssä suin ja kertoo itse olevansa mukana, koska tyttärensä Ninni Fasse pelaa joukkueessa.
Samoilla linjoilla oli myös Leila Ahola, joka on toiminut pitkään talkoolaisena ja nyt ykköspesisjoukkueen huoltajana. Hänkin päätyi aikanaan näihin hommiin tyttönsä perässä.
– Kyllä tämä kovaa hommaa on, ihan jo tyttöjenkin puolesta. Iso suoritus se on, että he jaksavat ja pärjäävät tällä tasolla. Palautumispäiviä ei juuri esimerkiksi vieraspelireissuilla jää.
Ammattinsa puolesta Ahola lienee myös mitä parhain huoltaja: fysioterapeuttina hän pystyy auttamaan naisia monin eri tavoin.
Kilpailullinen pesäpalloilu on ollut pienemmillä paikkakunnilla viime vuosina pinteessä.
Tyrnävän tilanne on siitä onnellinen, että vahva pesäpalloilun perinne ja menestyvät juniorijoukkueet pitävät toiminnan perustan elinvoimaisena.
Tyttöjen osalta motivaatiota antanee edustusjoukkue ykköspesiksessä, kun taas miehissä näkymät ovat olleet laskusuuntaisia jo useamman vuoden.
– Miesten ja varttuneempien poikienkin puolella tilanne on pysynyt heikompana jo pidemmän aikaa, vaikka olemme tehneet yhteistyötä lähikuntienkin kuten Muhoksen kanssa. Syitä on monia, on opiskelujen perässä muuttoa, mopoikää, eikä edustusjoukkuetta esikuvana, pohti Tempauksen johtokunnan puheenjohtaja Allan Jetsonen.
– Jatkuvuutta ja menestystähän sitä aina toivoisi. Kentällä pärjääminen on kiinni monesta muustakin seikasta kuin vain pelitapahtumista: taustajoukoista näkee lajin kirjon, sen miten paljon ykköspesiksessä pelaaminen vaatii töitä ja omistautumista.
Jetsonenkin kokee tyrnäväläisten arvostavan pesäpalloilua edelleen. Superpesisajoista ei ole kohtuuttoman kauan, ja tulevina vuosina haetaan menestystä ykköspesiksessä.
Katsojamäärältään Tyrnävällä ollaan yleensä pyöritty ykköspesiksen keskikastissa siinäkin.
Enemmänkin tupaan mahtuisi, tuumaavat sekä Marjomaa että Jetsonen.
Peliesityksistä ei pitäisi ainakaan jäädä kiinni: sarjassa kolmantena majaileva Joensuun Maila kaatui hienosti puhtaalla pelillä suoraan 2–0.