TYRNÄVÄ Elokuun aikana Myllykirjaston näyttelytilassa pääsee tutkimaan naisten kuvia ja sanoja naisille.
Kuuden ystävyksen Nais100-näyttelyssä tekijät ovat muodostaneet yhden näyttelyn, joka koostuu erilaisin tekniikoin muodostetuista huopaneliöistä ja veistoksista. Huopaneliöistä tekijät ovat muodostaneet kahdeksan kuvamontaasia. Veistokset taas on ryhmitelty neljään eri kokonaisuuteen.
– Yhteensä teoksia on laskutavasta riippuen sata, kuten näyttelyn nimikin kertoo. Tosin luku sata viittaa myös Suomen juhlavuoteen, näyttelyn yksi tekijöistä, Tyrnävän kunnan kirjasto- ja kulttuurijohtaja Ritva Nikola kertoo.
Nais100-näyttelyn lähtökohta poikkeaa tavanomaisesta. Tekijät ovat ystäviä ja kaikki he tekevät taidetta, joko ammattimaisesti tai harrastuksenaan. Mutta ennen näyttelyn pystyttämistä viime lauantaina he eivät olleet vielä aiemmin tavanneet kaikki kerralla.
– Tunnemme toisemme eri kautta. Aika moni ihminen linkittyy minuun. Yhdessä emme kuitenkaan ole aiemmin olleet, vaan olemme pitäneet yhteyttä yhteisen keskusteluryhmän kautta. Me kaikki kun asumme eri paikkakunnilla, kuvataiteen opettajana toimiva liminkalainen Niina Kela kertoo.
Keskusteluissa syntyi idea myös yhteisestä näyttelystä. Koska työryhmän jäsenet ovat kaikki keski-ikäisiä tai keski-ikää lähestyviä naisia, huomasivat he pohtivansa samoja asioita. Jostakin tuli lopulta ajatus, että yhdessä pitäisi tehdä jotakin.
– Näyttely oli päähänpisto, jonka päätimme lopulta toteuttaa, Niina Kela toteaa.
– Siihen saumaan tuli Suomi100-hankehaku. Ajattelimme, että hankkeistaminen antaa meille kimmokkeen viedä ajatus loppuun asti, Ritva Nikola lisää.
Vuosi sitten ryhmäläiset ryhtyivät toimeen. Ritva Nikola otti tehtäväkseen hakemuksen teon. Yhdessä ryhmäläiset valitsivat pohjamateriaaliksi samankokoisen huopaneliöt.
Jokainen sai vapaat kädet toteuttaa teoksensa. Ritva Nikola keräsi luonnonmateriaaleja, kuten veriseitikkiä, värjätäkseen huovat ja langat, joita hän käytti huoneentaulujen kirjailemiseen. Sanna Uusivirta puolestaan päätyi graafisen taustansa takia toteuttamaan teoksensa valokuvina. Ne hän tulosti kalvolle, ja kalvot hän kiinnitti huopiin.
– Halusin kuvata hyötypuutarhan hoitoa, joka on vanhastaan ollut naisten juttu. Mutta halusin myös kohdata naisia lähialueelta. Niinpä kuvasin Kaustisen alueen naisia sekä suvun naisia eri puolilla Suomea. Lopulta minulla oli 30 erilaista kuvaa, joista näyttelyyn valitsin 18.
Yhteistä eri tekijöiden töiden välillä on pohdinta. Kaikki pohtivat teoksissaan omaa suhdettaan naiseuteen sekä sukupolvesta toiseen jatkuvaan tapojen, normien ja asenteiden katkeamattomaan ketjuun.
– Voi kuitenkin olla, että ihmisille välittyy teoksista jotakin aivan muuta kuin tarkoitimme. Se ei kuitenkaan haittaa. Kun yhdistämme erilaiset työt, ne vaikuttavat toinen toisiinsa ja tuloksena on uusia tulkintoja, kolmikko toteaa.
