Tyr­nä­väl­lä riittää ta­ri­noi­ta – nyt ne kootaan kir­jak­si

Esko Alasaarela, Kyllikki Matinolli ja Erkki Alasaarela tutkivat elokuussa ilmestyvän kirjan taittoa. Tarinoita Tyrnävältä -teoksesta on tulossa visuaalisesti hieno ja sisällöltään mielenkiintoinen.

Kuva: Sauli Pahkasalo

Esko ja Erkki Alasaarelan toimittama, elokuussa Taiteiden yö -tapahtumassa julkistettava Tarinoita Tyrnävältä -teos etsii vastausta tyrnäväläisyyteen. Veljekset eivät vielä halua tehdä asiasta syvällistä yhteenvetoa, sillä se on heidän ”lopputyönsä”.

– Tyrnäväläistä identiteettiä ei voi kuvailla yhdellä sanalla tai lauseella. Monet haastateltavat ovat kuvanneet tyrnäväläisiä omanarvontuntoisiksi, mutta vaatimattomiksi. Tyrnäväläiset saattavat väitellä pikkuasioista, mutta isoissa asioissa tehdään yksituumaisia päätöksiä. Myös talkoohenki on tärkeässä roolissa, Erkki Alasaarela kuvaa.

– Temmeksellä puolestaan on oma vahva identiteettinsä, mitä haluamme myös tämän kirjan avulla nostaa.

Alasaarelat ovat haastatelleet kirjaa varten jo reilua kolmeakymmentä nykyistä tai entistä tyrnäväläistä. Työ jatkuu vielä kevään ja alkukesän ajan. Pääosa haastatelluista on ikääntyneitä, joilla on pitkä kokemus Tyrnävällä elämisestä omien muistojen tai isovanhempien kertomien tarinoiden kautta.

– Haluamme nostaa esille erityisesti Toivo Yrttiahon ja Juhani Rajatien. He kertoivat asioista laaja-alaisesti, mutta heidän elämänsä päättyi ennen kirjan valmistumista.

Oman osuutensa kirjassa saavat esimerkiksi kunnallishallinnon syntyminen ja kehittyminen, kummitustarinat, sota-aika kotirintamalla, koulutarinat, vapaa-ajan toiminta sekä talkoohenki ja yhteisöllisyys.

Kirjan pääsisällön muodostavat haastateltujen kertomukset ja tarinat.

– Ne on nauhoitettu ja sen jälkeen litteroitu. Tekstiä on toimitettu niin, että kerronnat ovat helppolukuisia, mutta kertojan persoonallisuus välittyy mahdollisimman alkuperäisenä.

– Olemme menneet tunniksi juttelemaan, mutta keskimäärin on vierähtänyt kahdesta kolmeen tuntia, Esko Alasaarela hymyilee.

– 30-luvun muistajia on vielä mukana, mutta sitä vanhempien aikojen tietäjiä ei juuri ole elossa.

Vanhemmissa asioissa Alasaarelat ovat turvautuneet muun muassa FM Kyllikki Matinollin apuun, joka toteutti Tyrnävän historiateoksen vuonna 2005. Matinolli kokoaa kirjaan osuuden esimerkiksi vuonna 1905 kuolleen kätilö Maria Uutisen elämästä, joka kirjasi vaiheitaan päiväkirjan sivuille.

– Hän on hyvä esimerkki vahvasta naisesta, jonka elämää sävyttivät muun muassa nälkävuodet ja puolison varhainen kuolema, Matinolli kertoo.

Tarinoita Tyrnävältä on kahdeksas osa Alasaarelan veljesten Muistojen tulva -sarjaan. Ensimmäinen, Haurukylän kansakoulusta kertova kirja ilmestyi 2010.

– Meidän piti tehdä vain tuo yksi kirja, mutta saimme paljon positiivista palautetta. Se innosti jatkamaan, Erkki Alasaarela toteaa.

– Ja meillä synkkaa niin hyvin yhteen, Esko Alasaarela jatkaa.

Haurukylän koulun jälkeen Oulun yliopiston emeritusprofessoreina toimivat veljekset ovat toimittaneet teokset muun muassa kotikylästään Tyrnävän Korvesta, Tyrnävän keskikoulusta ja Tyrnävän seurakunnasta.

Mukana kirjaprojekteissa on ollut myös arkkitehtina elämäntyönsä tehnyt Matti-veli, jonka kuvat ovat ihastuttaneet kirjojen sivuilla. Niitä tulee myös uusimpaan teokseen.

– Kotiseuturakkaus kasvaa koko ajan. Käymme usein Korvessa kotitalomme paikalla, missä ei enää ole kuin kumpare ja paksuja koivuja, joissa kiipeilimme poikasena. Perheessämme oli yhdeksän lasta ja mökissä 35 neliötä. Mutta hyvin mahduimme, Alasaarelat muistelevat.

Uusi Tyrnävä-teos juhlistaa kunnan 150-vuotista taivalta. Toimituskunnassa ovat kolmikon lisäksi kansanedustaja Tapani Tölli ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Tauno Uitto.

– Kirjaidean isä on Tölli, joka toivoi tämänkaltaista teosta.

Kirjan kuvat ovat nykyajasta. Matti Alasaarelan luontokuvien lisäksi mukana on nykyisin Oulussa asuvan Esko Alasaarelan lapsenlapsistaan ottamia kuvia. Kuvissa lapset ovat vanhan ajan vaatteissa tutuissa tyrnäväläisissä paikoissa.

– Ne ovat nykypäiväinen ikkuna menneeseen, Oulunsalossa asuva Erkki Alasaarela summaa.

Uusiakin tarinoita mahtuu mukaan. Tekijät toivovat, että niitä lähetettäisiin erityisesti urheilumuistoista.

Kirjan tarinoista nousee esille myös tyrnäväläisten värikäs suhde Liminkaan. ”Tietynlaista saikkinaa” on kuntien välillä ollut vuosikymmeniä, mikä korostui varsinkin entisaikoina.

– Välillä muistelut politiikkojen kanssakäymisistä muuttuivat niin lennokkaiksi, että meitä pyydettiin sulkemaan nauhuri, Alasaarelat hymyilevät.

Tyrnäväläiset myös mieluusti huomauttavat monen liminkalaisen merkkihenkilön juurien löytyvän perunapitäjästä.

– Esimerkiksi pääministerinä toimineen J.E. Sunilan esi-isä oli tyrnäväläinen isäntä, joka muutti Liminkaan. Aabraham Ojanperän isän juuret ovat myös täällä, Kyllikki Matinollin puoliso Matti Matinolli huomauttaa.

Mikä on seuraava Alasaarelan veljesten teos?

– Me aina päätämme, että tämä on tällä erää viimeinen. Mutta toki aiheita riittäisi. Esimerkiksi tyrnäväläinen luonto ja maatalous, Erkki Alasaarela miettii.

– Voisimme myös jalkautua kylille. Kyläkirjaahan ei nyt ole tehty kuin Korvesta. Mummomme oli kotoisin Suutarinkylästä, sekin kiinnostaisi, Esko Alasaarela sanoo.

Kotiseututeosten ohella he ovat intoutuneet myös sivuprojekteihin. Vastikään he julkaisivat Laestadiuksen jalanjäljillä -kirjan, joka kertoo ensimmäistä kertaa tunnetun saarnaajan ja pappismiehen kasvitieteellistä osaamisesta.

– Kirjahankkeissa kiehtoo ennen kaikkea tekeminen. Esimerkiksi Laestadius-kirjaa varten pääsimme käymään viisi kertaa tunturissa. Samoilla paikoilla kuin Lars Leevikin.