Tyr­nä­väl­lä kunnan kiin­teis­töt haas­te­taan sääs­tö­tal­koi­siin, Li­min­gas­sa ja Kem­pe­lees­sä ener­gia-asiat huo­mioi­daan kai­kes­sa ra­ken­ta­mi­ses­sa - il­mas­ton­muu­tok­seen on herätty la­keu­del­la­kin

Kuva: Rita Kumpulainen

Ilmastonmuutos. Ilmastostrategia. Ilmasto-ohjelma. Ympäristöohjelma. Ympäristöstrategia. Kasvihuonekaasu. Hiilineutraali.

Kun näitä hakusanoja kirjoittaa kuntien verkkosivujen hakukenttään tai Dynastyn asiakirjahakuun, osumia ei tule juuri lainkaan.

Oulun seudun ilmastostrategia on hyväksytty Oulun kaupunginhallituksessa vuonna 2009. Ilmastostrategiaan ovat sitoutuneet myös Rantalakeuden kunnat.

Oulu on tehnyt ilmastotilinpäätöksen joka vuosi jo vuodesta 2010 lähtien. Ainoassakaan Rantalakeuden kunnassa ei ilmastotilinpäätöstä saati omaa ilmastostrategiaa tai -ohjelmaa ole tehty. Miksi ei?

Ovatko Rantalakeuden kunnat varautuneet lainkaan ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan?

Ensimmäinen puhelu on otettava alueen HINKU-kuntaan eli Tyrnävälle. Vuonna 2016 Tyrnävän kunnanhallitus päätti sitoutua hiilineutraaliksi kunnaksi. Saadakseen statuksen kunnan on asetettava tavoitteekseen vähentää koko alueen kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite on tiukempi kuin EU:lla, jonka pitkän aikavälin päämääränä on vähentää päästöjä 80-95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

Tyrnävän kunnanjohtaja Vesa Anttila ei pidä HINKU-tavoitetta lainkaan mahdottomana. Hän ottaa esimerkiksi Iin kunnan, joka on päästövähennystavoitteessaan onnistunut.

– Energiantuotantomuotoja muuttamalla, tuulivoimaan siirtymällä ja sähköautoja hankkimalla, Anttila muistuttaa keinovalikoimasta.

Tyrnävän HINKU-työryhmä perustettiin uudelleen kunnan henkilöstövaihdosten vuoksi.

– Työryhmän tahtotila on kova ja tulostakin varmasti tulee. Ensi vaiheessa on laadittava strategia, johon merkitään askelmerkit eteenpäin. Tämä on iso työ, joka vaatii suunnitelmallisuutta ja aikataulutusta.

HINKU-kuntien on otettava kasvihuonepäästönäkökulma huomioon kaikessa päätöksenteossaan. Kunnan on myös laadittava vuosittain suunnitelma päästöjä vähentävistä investoinneista ja merkittävä vuosikelloon, miten tavoitteisiin pyritään. Tulokset julkaistaan vuosittain kunnan verkkosivuilla.

Työryhmän pohdittavaksi tulee kunnan kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen, lämmitysmuodon muuttaminen uusiutuviin energiantuotantomuotoihin, oman auton käytön vähentäminen ja mahdollisesti sähköautoihin siirtyminen. Anttila suunnittelee myös Iissä hyväksi havaitun energiansäästömallin ulottamista kaikkiin kunnan omistamiin kiinteistöihin.

– Jos veden, sähkön ja lämmön kulutusta saadaan vähennettyä niin, että säästetään yksi euro, yksikkö saa säästetystä eurosta käyttöönsä 50 senttiä. Tällaisen porkkanan avulla esimerkiksi päiväkotien ja koulujen väkeä innostetaan vaikuttamaan kulutukseensa.

Iissä tällä mallilla pystyttiin säästämään vuositasolla jopa useita kymmeniä tuhansia euroja per yksikkö.

– Tyrnävällä on päätettävä kulutuksen lähtötaso ja mittarit. Energian kulutuksen seuranta ja siihen liittyvät asiat aina kulutustottumukseen kannattaa sisällyttää kunnan opetussuunnitelmaan, ja kouluille on perustettava energianseurantaryhmät.  Kouluissa tämä malli voidaan ottaa käyttöön toivottavasti ensi lukuvuonna ja kunnan muissa yksiköissä jo tänä vuonna, Anttila uumoilee.

Vaikkei Limingan kunnan ilmastostrategiaa ei löydykään, se ei tarkoita, etteikö ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi olisi tehty töitä, huomauttaa Limingan kunnan tekninen johtaja Simo Pöllänen. Esimerkiksi energia-asiat on otettu huomioon kaikessa uudisrakentamisessa.

– Ojanperänkankaan ja Linnukan koulut sekä Lakeustalon kilpailutukset tehtiin niin, että 25 prosenttia kokonaisenergiantuotannosta on tuotettava uusiutuvilla energiamuodoilla kuten maalämmöllä ja aurinkoenergialla, Pöllänen huomauttaa.

Kyläkoulujen lakkauttamisen myötä öljylämmitteisiä kiinteistöjä kunnalla ei enää ole. Myös Lakeuden Ekon perustamisen lähtökohta oli kierrättämisen tehostaminen ja jätteiden kuljetusmatkojen lyhentyminen.

– Kaavoituksessa tähdätään siihen, että olemassa olevia kaava-alueita tiivistetään, ja uudet alueet kaavoitetaan niiden yhteyteen, Pöllänen tähdentää.

Viime vuonna päättyi Vähähiilisyydestä kilpailukykyä kunnille -hanke, jossa olivat mukana Liminka, Tyrnävä ja Kempele. Yksi hankkeen tavoitteista oli juurruttaa energiatehokkuus kunnan päivittäisiin toimiin.

Säiden ääri-ilmiöiden lisääntyminen otetaan Limingassa vakavasti. Esimerkiksi äkillisiin tulviin on varauduttava toimivilla hulevesijärjestelmillä. Temmesjoen varteen suunnitellulla Kotirannan alueella lisääntyneet vesimäärät otetaan huomioon rakentamalla alueelle kanavia.

– Meidän haasteemme on, että joet virtaavat alavilla mailla ja täällä puhutaan merkittävistä tulvariskeistä. Ääri-ilmiöihin varautuminen on vaikeampaa kuin monilla muilla alueilla.

Pöllänen arvelee, että Oulussa olisi seudullisesti luotava nykyistä yksityiskohtaisemmat suuntaviivat ilmastonmuutoksen hillintään. Suunnitelmia esimerkiksi raide- ja joukkoliikenteen lisäämiseksi ja oman auton käyttämisen vähentämiseksi on tehty. Harmittavana hän pitää sitä, ettei Oulu lähtenyt mukaan lähijunaliikenneselvitykseen muiden ympäristökuntien kanssa.

– Uskon, että valtionhallinnon taholta tulee vielä tiukempia määräyksiä liittyen joukkoliikenteen ja maankäytön kehittämiseen. Esimerkiksi hulevesien hallintaan valtio on ohjaamassa rahoitusta.

Kempeleen kunnan tekninen johtaja Risto Sarkkinen sanoo, ettei kunnassa ole tehty mitään konkreettista suunnitelmaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

– Olemme miettineet sähköautojen hankkimista kuntaan, latauspisteiden asentamista sekä biopolttoaineeseen siirtymisen mahdollisuuksia. Ekologisuus on totta kai aina mielessä, mutta mitään konkretiaa ei ole – ei esimerkiksi ohjeita materiaalien kierrättämiseksi, Sarkkinen sanoo.

Sen sijaan kunnan kiinteistöjen energiatalous on Sarkkisen mukaan trimmattu huippuunsa. Kiinteistöt ovat kaukolämmön piirissä ja lämmitykset on säädetty optimaalisiksi. Tässä asiassa on tehty yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

Öljylämmitteisiä kiinteistöjä ei kunnalla enää ole. Kiinteistöt eivät ole siirtyneet esimerkiksi maalämpöön, mutta terveyskeskuksessa on otettu vähän aikaa sitten käyttöön aurinkopaneelit.

Kempeleen oman ilmasto-ohjelman tai ilmastotilinpäätöksen tekeminen olisi Sarkkisen mielestä hyvä asia, mutta se vaatisi myös resursseja.

– Käytännössä meidän rahkeemme eivät riitä sellaisen tekemiseen.

Hailuodon kunnanhallitus päätti viime vuonna liittyä energiatehokkuussopimukseen, joka asettaa kunnalle energiansäästötavoitteet. Toimeen on jo tartuttu, kertoo Hailuodon kunnanjohtaja Aki Heiskanen.

Kunnan kaukolämpöverkon korjaamisella nostetaan lämpötehokkuutta, ja esimerkiksi uuteen kunnanvirastoon ja Marjaniemen kalahalliin asennetaan aurinkopaneelit.

– Ilmastonmuutos on ollut kunnan strategiakeskustelussa yksi iso teema. Nähtäväksi jää, millaiseen rooliin se kuntastrategiassa nousee. Itse näkisin sen aika luontevana osana strategiaa saaren luonnosta ja imagosta johtuen. Jokainen kunta joutuu tätä joka tapauksessa pohtimaan, koska päästöt on puolitettava vuoteen 2030 mennessä, Heiskanen sanoo.

Heiskasen mielestä Hailuoto voisi olla tässä asiassa jopa etujoukoissa.

– Energisopimuksessa on paljon tavoitteita, joiden kautta sitoudutaan moniin asioihin. Tätä olemme lähteneet myös systemaattisesti toteuttamaan.

Myös ilmaston ääri-ilmiöihin varautuminen otetaan huomioon, kun kunnan valmiussuunnitelmaa lähdetään tekemään ensi vuoden aikana.

– Mutta hulevesiongelmaan varautuminen tuntuu meidän olosuhteissamme kaukaiselta asialta, koska sitä ongelmaa täällä ei ole.