Tyr­nä­vä­läis­läh­töi­nen Elina päätyi Rans­kaan, vaikkei osannut lain­kaan kieltä: "Rans­kas­sa parasta on ih­mis­ten so­siaa­li­suus ja ys­tä­väl­li­syys"

– Ranskassa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, auttavaisia ja sosiaalisia. He tarjoavat aina apuaan ja kyselevät, onko kaikki hyvin. Itsekin huomaan muuttuneeni täällä sosiaalisemmaksi kuin Suomessa. Kun tulen käymään kotimaassa, voin höpötellä vaikka kaupassa lihatiskin hoitajalle, Elina Lassalles nauraa.

Kuva: Elina Lassallesin kotialbumi

Provencen maisemissa asuva Elina Lassalles nauttii ulkona liikkumisesta. – Ranskalaisille ulkoilu on tärkeää. Ihmiset lähtevät laskettelemaan tai vaeltamaan vapaa-ajallaan.

Kuva: Elina Lassallesin kotialbumi

Marseillesta 40 kilometrin päässä sijaitsevassa Charlevalin kylässä on parhaillaan parikymmentä astetta lämmintä. Keli on suomalaisittain kesäinen, mutta aavistuksen vilpoisa ranskalaisille. Lomasää olisi lähes ihanteellinen pohjoismaisille turisteille, mutta heitä ei tulevana kesänä Provenceen odotella.

– Matkailu on täällä tärkeä elinkeino monelle. Tänä kesänä ei matkailijoita kuitenkaan varmaan tule, Tyrnävältä Temmekseltä lähtöisin oleva Elina Lassalles (o.s. Hoikkala) toteaa.

Keskellä Provencen viiniviljelmiä elävä Elina Lassalles ei vielä nuoruudessaan osannut kuvitella asuvansa joskus Ranskassa. Sinne hän kuitenkin päätyi, kohdattuaan tulevan puolisonsa Laurentin Rovaniemellä.

Temmeksellä maatilalla kasvanut Elina haaveili kyllä ulkomaille matkustamisesta ja ehkä siellä asumisestakin. Ajatuksissa oli kuitenkin suunnata englanninkieliseen maahan.

– Laurentin tapaaminen oli kuitenkin lopullinen ”click”. Harkitsimme myös Suomessa asumista, mutta päädyimme Ranskaan. Minulla oli ollut aina palo elää muualla, ja ajattelin kokeilla, miten onnistun.

Päätös syntyi nopeasti. Pari tapasi alkuvuodesta 2005, ja muutto oli edessä jo lokakuussa. Naimisiin pariskunta meni kolme vuotta myöhemmin.

Muuttaessaan Ranskaan Elinalla ei ollut lainkaan ranskan kielen taitoa. Perheen kahden lapsen synnyttyä kielitaito parani, kun puistossa tuli tavattua muita äitejä.

– Olihan se aikamoista. Jälkeenpäin miettinyt, että olipa sitä nuori ja uskalias. En tiedä, uskaltaisinko enää lähteä toiselle puolelle Eurooppaa. Mutta toisaalta, en voinut tehdä mitään muuta.

Tunne oli ja on edelleen yhtä voimakas.

Lue lisää 29.4. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!