TYRNÄVÄ Harva hänet enää muistaa.
Tyrnävän Ängeslevällä kuusilapsisen perheen nuorimpana vuonna 1915 syntynyt Niilo Heikki Pakonen kuoli tykin kranaatinsirpaleeseen kesäkuussa 1944 Uudellakirkolla lähellä Inoa. Hänellä ei ollut lapsia.
Pakosen vanhemmille tuotiin suruviesti: Niilo on kaatunut ja jäänyt taistelutantereelle vetäytymisvaiheen sekasorrossa.
Niilo Heikin äidin suru oli syvin. Hänen poikansa ei tulisi enää koskaan kotiin. Häntä ei voinut haudata kotikirkon multiin.
– Isoäiti itki sitä, että nyt metsän pedot raatelevat Niilon, kertoo Niilo Pakosen Mauno-veljen poika Seppo Pakonen.
Niilo Pakonen siunattiin kentälle jääneenä Tyrnävän sankarihautausmaalla heinäkuussa 1944. Hän sai hautakiven samaan riviin muiden isänmaan puolesta kaatuneiden kanssa.
Seppo Pakonen oli tuolloin kuusivuotias. Hän ihmetteli, miksei hautajaisissa ollut arkkua eikä ketään laskettu hautaan.
Keskikoulun käytyään Niilo Pakonen astui asevelvollisten riviin heinäkuussa 1936. Hän kävi aliupseerikoulun ja reserviupseerikoulun. Reserviupseerikoulun päättyessä 1937 hän oli sotilasarvoltaan kornetti.
Pakonen oli kiinnostunut valokuvauksesta ja maanviljelystä. Hänelle ostettiin kotitilan vierestä oma maatila, Leppälä, jossa hänen oli tarkoitus elättää itsensä maanviljelijänä.
Kohtalo päätti toisin. Kun Suomessa määrättiin ylimääräinen kertausharjoitus vuonna 1939, myös Niilo Pakonen lähti harjoituksiin. Pian syttyikin talvisota.
Pakoselta ei ole jäänyt jälkipolville kirjeitä tai sotapäiväkirjoja, joten tietoja hänen vaiheistaan löytyy vain virallisista dokumenteista.
Niilo Pakonen toimi talvi- ja jatkosodan aikana joukkueen varajohtajana ja joukkueenjohtajana sekä komppanian varapäällikkönä ja komppanianpäällikkönä. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1940, minkä jälkeen hän kävi rintamaupseerikurssin vuonna 1942. Pakoselle myönnettiin kapteenin sotilasarvo vuonna 1943.
Hän haavoittui Uhtuan taistelussa elokuussa 1941. Vamman vakavuudesta ei ole tietoa.
– Ei ilmeisesti kuitenkaan kovin vakavasti, koska siitä ei löydy tarkempaa merkintää.
Seppo Pakoselle on kerrottu, että Niilo-setä oli leppoisa ja työteliäs mies. Kyvykäskin, koska hän joutui rintamalla vastuullisiin tehtäviin.
Niilo Pakonen löysi kotikylältään myös mielitietyn, Ilmi Annikki Markuksen. Nuoripari meni naimisiin huhtikuussa 1944.
– Olin häissä ja muistan ihmetelleeni, miksi sulhanen on pukeutunut sotilasasuun. Juuri muuta en häistä muista, Seppo Pakonen kertoo.
Kahden kuukauden kuluttua vihkimisestä Ilmi Annikki Markus oli nuori leski.
Aseveljet kertoivat Niilo Pakosen veljille, miten tämä kaatui Uudellakirkolla. Suomenlahdelta ammuttu laivatykin ammus räjähti aivan Pakosen vieressä olevassa puussa. Sirpaleet leikkasivat 29-vuotiaan kapteenin lähes kahtia.
– Vetäytyvillä suomalaissotilailla ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa Niiloa mukaansa. He kertoivat laittaneensa kiireesti vähän risuja ja sammalia ruumiin päälle.
Seppo Pakosen mieleen jäi isoäidin suuri suru.
Kului melkein 70 vuotta, kun Pakosiin otettiin yllättäen yhteyttä.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys oli yhdessä venäläisten kanssa löytänyt tuntolevyn, jonka numerosarja selvitettiin rikoslaboratoriossa. Venäläisen Sergei Tsagatskinin löytämä tuntolevy kuului Niilo Pakoselle. Ruumiin jäänteiden lisäksi paikalta löytyi suomalaiskivääriin sopivia hylsyjä ja sotilaspuvun nappeja. Vainaja toimitettiin Paavalin kirkkoon Pietariin.
– Serkulleni tuli pyyntö, että voisiko hän antaa verinäytteen DNA-tutkimuksia varten, jotta voitaisiin selvittää, oliko kyseessä todellakin Niilo. Vastaus tuli puolen vuoden odottelun jälkeen viime kesänä. Vainaja oli Niilo-setä, Seppo Pakonen kertoo.
Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ilmoitti, että Niilo tuodaan kotiin. Omaiset voisivat pitää joko hiljaiset perhehautajaiset, sotilaalliset hautajaiset tai kutsua aseveljet mukaan hautajaisiin. Mitään kustannuksia kuljetuksista tai hautajaisjärjestelyistä ei tulisi.
– Päätimme yksimielisesti pitää hiljaiset perhehautajaiset. Tuskin Niilon aseveljiä olisi ollut enää elossakaan.
Kapteeni Niilo Pakonen tuotiin Tyrnävälle Puolustusvoimien autolla. Saattajina oli sotilasasuinen varusmies ja vainajan löytäneen etsintäryhmän päällikkö Markku Kiikka. Vainaja toimitettiin seurakunnan tiloihin odottamaan siunaustilaisuutta.
Niilo Heikki Pakonen siunattiin Tyrnävän sankarihautausmaalle oman muistokivensä alle 25. elokuuta 2017. Siunauksen toimitti kirkkoherra Teemu Isokääntä. Kapteeni Pakosen maalliset jäännökset sisältävää pientä arkkua oli saattamassa kuusitoista sukulaista.
Saattomusiikkina soi Oi kallis Suomenmaa.